Oletko sinä uskossa? Usko koetaan Suomessa henkilökohtaiseksi asiaksi. Siitä ei uskalleta puhua avoimesti ja ollaan tosi varovaisia, ettei vain loukattaisi ketään.
Näin ei kuitenkaan ole kaikkialla muualla maailmassa. Monessa maassa uskosta on ihan arkista keskustella toisten kanssa. Voisiko näin olla meilläkin? Uskallatko sinä puhua uskostasi?
Minä olen saanut kasvaa uskovassa kodissa. Olen käynyt lapsena pyhäkoulussa, seurakunnan kesäleireillä ja hengellisissä kesätapahtumissa. Uskon perusasiat ovat tulleet tutuiksi vähän kuin äidinmaidon mukana.
Rippileirillä tajusin, että minun on kuitenkin itse ratkaistava suhteeni Jeesukseen. Tajusin, että vanhempieni usko ei riitä, vaan usko on minun henkilökohtainen suhteeni Jeesukseen. Minun on vastattava Jeesuksen kutsuun itse. Tahdoin vastata tuohon kutsuun kyllä, minä uskon, ja tahdon vastata niin edelleenkin.
Raamatun mukaan usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä (Hepr. 11:1). Usko on luottamusta, pelastusrenkaaseen tarttumista. Näemme ympärillämme maailman pahuuden, sodat, riidat, sairaudet ja epäoikeudenmukaisuuden. Synti särkee kauniin maailmamme, synti särkee myös minut.
Usko Jeesukseen auttajana ja pelastajana tekee kaikesta taas täydellistä. Jeesus on kuollut ristillä ja sovittanut kaikkien, minunkin, synnit. Pahuus on voitettu!
Usko on toivoa. Uskossa saan tarttua Jeesuksen antamiin lupauksiin. Saan elää toivossa kaiken epätoivon keskellä, tietää, että on olemassa kaiken yläpuolella oleva Jumala, Herra, jolla on koko maailma hallussaan.
Minä en ymmärrä paljoakaan, mutta Hänellä on suuri suunnitelma minuakin varten. Saan elää toivossa ja luottamuksessa täällä maailmassa, sillä Hän ohjaa askeleitani ja on aina vierelläni. Vaikeilla hetkillä Hän kantaa minua eteenpäin.
Usko on luottamusta ja toivoon tarttumista kuoleman edessä. Meidän jokaisen edessä on joku päivä kuolema. Sitä ei pääse karkuun, vaikka kuinka koittaisi elää täysillä. Jostain nousee pelokas kysymys: mitä kuoleman hetkellä tapahtuu ja mitä sen jälkeen tulee?
Uskossa Jeesukseen saa luottaa siihen, että kuoleman hetkelläkin minua kannetaan. En voi vielä nähdä kaikkea, mutta saan luottaa Raamatun lupauksiin taivaasta. Saan luottaa siihen, että olen Jumalan kanssa ikuisesti. ”Jumala itse on heidän luonaan ja hän pyyhkii heidän silmistään, joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut” (Ilm.21:3-4).
Uskotko sinä Jeesukseen? Rohkaisen sinua keskustelemaan, kyselemään ja kertomaan omasta uskostasi muille. Usko on mahtava asia, luottamusta ja toivoa. Iloitaan siitä ja puhutaan avoimesti!
Kirsi Pesonen
