Jeesus esitti kertomuksen, jossa kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan (Luuk. 18:9-14). Toinen miehistä oli tottunut noudattamaan lakeja tarkasti ja oli siksi ylpeä itsestään. Hän kiitti Jumalaa siitä, ettei itse ollut
kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit tai vapaan seksin harrastajat. Hän esitteli omia saavutuksiaan ja olemustaan ylpeästi Jumalalle, mutta ei huomannut samalla nostavansa itseänsä muiden ihmisten yläpuolelle.
Toinen miehistä oli veronkerääjä, joka ei aina toiminut rehellisesti, vaan laittoi keräämistään veroista osan omaan taskuun. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: ”Jumala, armahda minua rikollista”. Hän ei ylpeillyt saavutuksillaan Jumalan edessä, vaan tunnusti rikoksensa ja luotti siihen, että Jumala voi armahtaa hänet.
Jeesus sanoi, että tämä veronkerääjä lähti kotiinsa Jumalan silmissä hyvänä ihmisenä, mutta lainnoudattaja ei ollut Jumalan silmissä hyvä.
Voin nähdä myös omassa toiminnassani molempien miesten toimintatavan. Usein asetun itse toisen ihmisen yläpuolelle, kun ajattelen noudattavani liikennesääntöjä paremmin kuin muut. Tosin takapenkin tarkkailijat voivat todistaa, etten minäkään aina ole noudattanut kaikkia liikennesääntöjä. Usein joudun sanomaan: ”Jumala, armahda minua rikollista”.
Saan olla ylpeä saavutuksistani, kun saavutukseni ovat ylpeilemisen arvoisia, eivätkä ne riko hyväksi todettuja lakeja. Kuitenkin loukkaan lähimmäisiäni teoillani sekä tekemättä jättämisilläni ja rikon näin
Jumalan hyvää tahtoa vastaan.
Kaikkitietävän Jumalan edessä en voi ylpeillä teoillani, kun en kuitenkaan pysty olemaan täydellinen teoissani. Jeesuksen sovituskuoleman tähden voin kuitenkin lähestyä Jumalaa ja olla ylpeästi armahdettu rikollinen. Jumalan hyvyys tekee minusta syyttömän täysin ilmaiseksi, koska Kristus Jeesus on lunastanut minut vapaaksi.
Pauli Pesonen, vapautettu
