Olen tehnyt pitkän päivätyön alakouluikäisten lasten opettajana ja kääntymässä siinä hommassa vähitellen loppusuoralle. Ajoittain tekisi mieleni sanoa, että onneksi…
Koulutyössä ja koulutyön ulkopuolella olen kasvatustehtävässäni kohdannut monia erityislapsia (nykytermillä NEPSY-lapsia) ja saanut syvennettyä heidän toimintansa innoittamana kasvatustietämystäni hyvin monipuolisesti.
Joitakin vuosia sitten Suomen kouluihin alettiin tuoda Ruotsin kautta termiä mindfulness, jonka avulla pyrittiin luomaan ADHD-lapsille lääkehoidon vastapainona tai rinnalla paremmat edellytykset rauhoittumiseen ja parempaan keskittymiseen.
Mindfulnesin avulla ajateltiin lapsen pystyvän yhä paremmin keskittymään itseensä ja itsensä ohjaamiseen mielen harjoitusten kautta.
Ajatus kuulostaa hienolta, mutta jos syvemmin perehtyy asiaan hakupalvelujen avulla, voi kaikkitietävän netin syövereistä löytää mindfulnesin taustalta itämaista uskonnollista ajattelua. Näissä uskonnoissa mielen harjoitusten avulla ihminen pyrkii löytämään ”tien” omaan minään ja saamaan tätä kautta ”valaistumiskokemuksia”. Erityisen huolestunut olin, kun luin kristillisestä viikkolehdestä, että joissakin seurakunnissa alettaisiin toteuttaa kristillistä mindfulnesia.
Nykyisin kouluissa puhutaan kuitenkin yhä vähemmän aiemmin mainitsemastani termistä, vaan tilalle ovat tulleen niin kutsutut Mielenmestari-tunnit, joissa erilaisten aisti- ja hengitysharjoitusten kautta pyritään löytämään kyky rauhoittua ja keskittyä paremmin.
Näillä tunneilla opetus on kiedottu viimeisimmän aivotutkimuksen viitekehykseen, jota pienille lapsille ei luonnollisesti kuitenkaan voida selittää kovin yksityiskohtaisesti.
Opettajat, jotka näitä tunteja pitävät, saavat varsin usein nykyvanhemmilta myönteistä palautetta toisin kuin tunnustavaa uskonnonopetusta tarjoava opettaja, jota yhä kasvava joukko pitää kummallisena ja osin jopa lasten tervettä kasvua vaarantavana.
Mikä minä olen sanomaan, mikä lapselle on parasta, mutta kirjoitan tätä tekstiä sen vuoksi, että tulevan kirkkopyhän aiheeksi on valittu otsikko ”Totuus vai harha?” Teksti on osa omaa hengellistä pohdintaani ja sinulla hyvä lukija on ehdottomasti oikeus olla eri mieltä kanssani.
Jos Mielenmestari-tunnit tähtäävät oman mielen parempaan hallintaan ja taustalla on ihmisen yhä syvempi omaehtoinen toiminta, niin kristillinen Raamatun mukainen opetus taas lähtee siitä, että mielenrauha saadaan lahjana, joka tarvitsee vain suostua ottamaan vastaan.
Kun itse pohdin näitä asioita ja mietin, olenko itsekin joutunut harhapoluille omassa uskossani, niin muistaakseni samaisen kristillisen viikkolehden uuden numeron sivuilta ponnahti esiin seuraava otsikko:
Jeesus – Mielenrauhanmestari.
Siinä se oli. Tiesin kulkevani taas omaa rauhanpolkuani.
”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27)
Juha Hakonen
kristitty opettaja Juupajoen kappeliseurakunnasta
