Kaunis suomalainen kesäaamu. Aurinko paistaa pilvettömältä siniseltä taivaalta, ilma on tyyni ja sopivan lämmin. Luonto ympärillä on vehreimmillään ja kauneimmillaan.
Päivä on edessä kuin puhdas kirjan sivu. Voin tehdä itselle mieluisia asioita, kuten tavata ystäviä, lähteä metsäretkelle tai levätä ja kerätä voimia tulevaa varten. Kesä on kuin pieni hengähdystauko kiireisemmän arjen keskellä. Kesällä moni asia tuntuu ainakin vähän helpommalta. Kesällä valo antaa uskoa ja toivoa tulevaan.
Virren 547 alussa sanotaan ”Joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa! Varjot väistyy ja vajavuus, Jeesus voimansa antaa.” Samoin kuin jokainen kesäaamu on uusi mahdollisuus ja ilonaihe, on sitä myös jokainen aamusta alkava elämämme päivä.
Vapahtajamme Jeesuksen sovitustyön tähden Jumalan armo meitä kohtaan on joka aamu uusi. Kaikki entiset taakat, mieltä painavat asiat ja kysymyksiä herättävät huolenaiheet saamme jättää Jumalan armon alle.
Jumala antaa meille anteeksi väärin tekemämme asiat ja monet laiminlyönnit, joita emme itse edes välttämättä huomaa. Hänen armonsa hoitaa myös sisintämme niin, että voimme kokea sydämessämme rauhaa, iloa ja uudelleen aloittamisen keveyttä.
Sunnuntain aihe kirkkovuodessa on armahtakaa. Kun itse saamme kokea Jumalan rakkautta ja armoa, meidän tulisi osoittaa niitä myös lähimmäisillemme. Myös meidän tulee antaa anteeksi toisten ihmisten tekemät virheet tai mieltä pahoittaneet sanat.
Helppoa se ei ole, vaan elämänmittainen tehtävä, mutta Jumala opettaa ja armahtaa meitä myös siinä. Yhä uudelleen voimme myös opetella toivomaan lähimmäisille kaikkea hyvää ja auttamaan heitä mahdollisuuksiemme ja voimiemme mukaan. Ystävällinen katse, rohkaiseva sana ja arjessa auttaminen tekevät edelleen maailmasta hieman paremman paikan elää.
Tällä hetkellä elämme monin tavoin epävarmaa aikaa ja tarvitsemme asioita, joista itse kukin voi saada voimia ja toivoa. Kävin viime viikolla Urjalan kirkossa, jossa oli paljon kauniita yksityiskohtia. Erityisesti mieleeni jäi alttaritaulun yhteydessä oleva teksti Herra olkoon kanssamme.
Tuolla kirkossa hiljentyessä ja suvivirttä laulaessa jäi tunne, että kun Jumala on kanssamme, niin se on paras turva jokaiselle päivälle.
Sanna Tapiolinna
diakoni
Oriveden seurakunta
