Mehiläisten keinosiemennys on millintarkkaa puuhaa, jossa moni asia voi mennä pieleen – sperman keruu on kriittisin ja suuritöisin vaihe

Mehiläisten keinosiemennys on mikroskoopin alla tehtävää millintarkkaa hommaa.

Kriittisin ja suuritöisin vaihe on sperman kerääminen, kertoo mehiläisten keinosiemennystä jo pitkään harjoittanut Juhani Lundén.

Lue myös: Vaikka totaaliset katastrofit seurasivat punkkien torjuntaan kyllästynyttä mehiläishoitajaa vuosikaudet, hän nousi kerta toisensa jälkeen suosta ja tuuletti lopulta voittajana – ”Tiesin, että minulla on tässä nyt kultakimpaleet”

Koko homman akilleen kantapää on kuhnuri. Tärkeintä on, että se on oikeanikäinen: ne tulevat sukukypsiksi noin parin viikon iässä.

– Kuhnurit eivät aina tahdo toimia ja ovat joskus vääränikäisiä.

Ennen sperman keruuta kuhnurit kerätään pieniin häkkeihin. Niiden voi myös antaa lentää valoon, jotta ne virittyvät.

– Kuhnuria kiihotetaan käsissä hieromalla niin, että sukuelimet tulevat ulos. Sukuelimet ovat valtava systeemi, josta kerätään liman päällä oleva ruskea sperma. Sperma on kauhean sitkeää, eikä limaa saa ottaa mukaan, sillä ruiskun kärki tukkeutuu herkästi, Lundén kuvailee.

Marmorista, ruskeaa spermaa imetään ruiskuun noin sentin verran yhtä emoa varten.

Kuhnuri kuolee

Joskus kuhnurit saattavat olla ylivirittyneitä.

– Keinosiemennyksessä kuhnuri puristetaan käytännössä kuoliaaksi. Paritellessakin se normaalisti kuolee, tippuu maahan. Tässä se kuolee vielä nopeammin.

Sperman keruussa hygienia on kaiken a ja o. Kaikki laitteet keitetään höyryssä, ja pöytä pursuilee desinfiointiaineita.

– Jos kuhnurin spermaa osuu esimerkiksi käteen, se täytyy heti hylätä, koska se saattaa olla saastunut. Jos emo saa bakteereita sisäänsä, se kuolee päivässä.

Emo nukutetaan kahdesti

Ennen kuin kuhnurin sperma ruiskutetaan emoon, emo nukutetaan hiilidioksidilla.

Itse siemennys onnistuu kahden pienen koukun avulla. Toinen tarrataan emon piikkiin, toinen pitää jaoketta auki.

– Kun emo on oikeassa asennossa, sperma saadaan sisään tuosta vain.

Kun toimenpide on ohi, emo merkitään värimaalitäplällä, mutta ongelmana on, ettei se välttämättä pysy. Niinpä emon siivistä katkaistaan pieni pätkä.

Lundén painottaa, että siivet ovat samaan tapaan kuollutta materiaalia kuin kynnetkin.

– Tällä saadaan varmistettua, että emo on se kuningatar, joka me on kuviteltu, että se on.

Emo palautetaan pesään heti, kun se alkaa herätä narkoosista. Tärkeää on, että pesän lämpötila pysyy optimina. Jos muninta viivästyy, pesä saattaa heikentyä. Tämän takia emo nukutetaan kahteen kertaan.

– Jos emo ei nukahda kahteen kertaan, muninta alkaa hyvin verkkaisesti. Sen takia emo nukutetaan vielä kertaalleen joko ennen siemennystä tai siemennyksen jälkeen. Nukutus on kätevämpi tehdä ennen, koska jälkeenpäin menetys suurempi, jos emo siinä yhteydessä pääsee karkuun tai sille tapahtuu jotakin.

Osaajat harvassa

Kun homman taitaa, siihen menee noin puoli tuntia, josta suurin osa sperman keruuseen. Siemennys on ohi minuutissa.

– Toki sähläystä voi sattua, mutta kymmenkunta päivässä pitäisi saada tehtyä. Toisaalta tämä vaatii tiivistä keskittymistä, joten kahdeksantuntista päivää ei välttämättä jaksa tehdä.

Mehiläisten keinosiementäjät voi Suomessa laskea Lundénin mukaan yhden käden sormilla.

– Oppi-isäni Kari Pirhosen kanssa olemme pitäneet kursseja, ja koulutuksella koitetaan saada uusia ihmisiä mukaan, mutta onnistumisprosentti on ollut aika huono, Lundén hymähtää.

– Tarpeeksi sitkeä täytyy olla ja motivaatio kohdillaan. Välillä on hakattava päätä seinään ja noustava sieltä. Mutta ihan opeteltavissa oleva asia tämä on, kun laitteet hallitsee. Ei tässä mitään ihmeellistä ole.