Tulin todella iloiseksi, kun koulunsa päättävät saivat kokoontua kesäkuun alkupuolella kevätjuhliin. Moni valmistui ammattiin, toiset saivat päähänsä valkolakin.
Kenties jo osin unohtuneen etiketin mukaan ylioppilasjuhliin ei tarvitse erikseen kutsua vieraita. Toki moni varmasti jo aivan selkeyden vuoksi lähettää etukäteen kutsun, jossa kerrotaan juhlapaikka ja -aika, ja on mahdollista hieman porrastaa vieraiden saapumista.
Luukkaan evankeliumissa Jeesus kertoo vertauksen, jossa kutsulla on suuri merkitys. On tulossa suuret juhlat, joihin juhlien järjestäjä on kutsunut mukaan paljon vieraita. Juhlan lähestyessä kuitenkin moni keksii syitä, mikseivät he voikaan osallistua juhliin. Se tuntuu tutulta.
Joskus itsekin miettii, kuinka kohteliaasti kieltäytyä esitetystä kutsusta. Lopulta juhlaan kutsutaankin heitä, jotka eivät tavallisesti ylellisiin ja loistokkaisiin juhliin pääse; ”köyhät ja raajarikot”, sekä ”sokeat ja rammat” ovat tervetulleita. Monien halveksimat ja syrjityt eivät meinaa uskoa kutsua todeksi.
Kristityn elämän perusta on kutsu. Jumala haluaa kutsua ihmistä elämään yhteydessä kanssaan. Kutsuissa yleensä myös pyydetään vastausta, siis pääseekö kutsuttu mukaan juhlaan. Näin on myös kristityillä.
Kutsun saanut ei voi siirtää vastaustaan viime hetkeen, saati ostaa pääsyään juhliin enää ovelta. Jumalan kutsun perusta on Hänen armonsa ja suuri rakkautensa, ei juhlaan haluavan kyky ostaa itselleen pääsyä, jos viime hetkellä haluaakin mukaan.
Pelkkä vieraslistalla oleminen ei ole Kristuksen seuraamista, kristittynä elämistä. Toivon, että voit luottaa siihen, että olet kutsuttujen joukossa. Ei omien tekojen tai ansioiden vuoksi, vaan Jumalan rakkauden tähden. Ja toivon, ettei tuon kutsun kohdalla tarvitsisi miettiä, osallistuako vaiko ei.
Visa Viljamaa
Kirjoittaja on pappi ja sosiaalisen median sisällöntuottaja, joka tykkää historiasta, mutta elää nykyhetkessä
