– Tästä sitten vain sisälle, kannustaa Tommi Vuorinen.
Seisomme Talviaisissa Harovuoren juurella. Kalliossa on kolmionmallinen kolo ja sinne luolaan pitäisi nyt ryömiä. Vuorinen kehottaa jättämään kaiken mahdollisen ylimääräisen varustuksen pois matkasta.
– Siellä on jonkin verran ahdasta, joten ei kannata ottaa mukaan mitään sellaista, joka voi jäädä kiinni. Nyt me nimittäin oikeasti harjoittelemme luolissa ryömimistä.
Vuorinen löysi kyseisen luolan, tai oikeastaan luolaston, poikiensa kanssa. Kokonaisuuteen kuuluu myös jo aiemmin ohittamamme kooltaan pienempi luola, joka Vuorisen mukaan on kolo.
– Katsoin kartasta, että täällä on mielenkiintoiselta vaikuttava paikka. Poikien kanssa päätettiin lähteä tutkimaan aluetta ja kyllähän täältä sitten aika veikeä kokonaisuus löytyi.
– Ensin löysimme sen pienen kolon. Siitä vanhempi poikani lähti kulkemaan edellämme ja tuli tähän kohtaan, missä me nyt olemme. Hän lähti tutkimaan onkaloa ja aikamoinen paikka sieltä löytyikin, Vuorinen kertoo.
Julianin holvista siintää taivas
Vuorinen lähtee ryömimään edellä ja huutelee edetessään ohjeita.
– Pää edellä lähdet tulemaan ja vähän sivuittain. Käänny toisin päin, kun tulet tähän ahtaimpaan kohtaan. Muista katsella välillä myös maisemia.
Muutaman metrin ryömimisen jälkeen katse hakeutuu väkisin ylöspäin. Vaikka olemme kiven sisässä, loistaa sinne valoa.
– Tulimme holviin. Poikani Julian löysi tämän, niin nimesimme tämän Julianin holviksi. Kaiken kaikkiaan tämä on tyypillinen lohkareluola, Vuorinen sanoo.
Sileää kallioseinää on ylöspäin noin kahdeksan metriä. Vuorinen huomauttaa, että sieltä siintävältä tasanteelta kallio jatkuu vielä korkeammalle.
Korkeuksia kohti jatkuu myös matkamme. Yläpuolellamme, noin kahden metrin korkeudella tasanne, jossa Vuoriset ovat paistaneet makkaraa. Sinne siis!
– Tämä on tämmöinen mukava pieni retkikohde, Vuorinen naurahtaa, kun olemme päässeet istumaan nuotiokehän äärelle.
Kohteita löytyy Luolaseuran kartasta
Vuorinen on lisännyt luolaston Suomen Luolaseuran nettisivuilta löytyvään karttaan, johon on listattu Suomesta löytyneitä luolia. Löydetystä kohteesta mainitaan vähintään koordinaatit, jotta muillakin on mahdollisuus löytää paikalle.
Orivedeltä ja sen lähialueilta luolamerkintöjä löytyy yllättävän paljon. Juupajoelta merkatuksi on tullut Hirvivuoren lippaluola ja Orivedellä kohteita on kymmenkunta. Ja yksi niistä on Vuoristen luolasto.
– Nimettiin se kartalle sitten löytäjiensä mukaan, Vuorinen hymähtää.
Luolaston on toki voinut joku muukin löytää, mutta Vuoriset ovat olleet ne, jotka ovat paikan merkinneet luolasivuston tietokantaan.
Kartalla olevia kohteita voi lajitella niiden koon mukaan. Suurina luolina luolaseuran sivustolla pidetään yli 50-metrisiä luolia ja alle viisimetriset ovat luolasia. Niiden väliin kooltaan jäävät ovat luolia. Sellaiseksi myös Vuoristen luolasto on merkitty.
– Luola on Suomen mittapuulla sellainen, mihin ihminen mahtuu kunnolla. Sen ei siis tarvitse olla kooltaan kovin iso, metri kertaa metri riittää jo hyvin.
– Maailmaltahan löytyy sitten ihan hurjankokoisia luolastoja ja olen itsekin niissä käynyt, muun muassa Australiassa. Tykkään kuitenkin näistä suomalaisista luolista ja kallioista. Niihin on muodostunut kaikenlaista jännää ja mielenkiintoista, kun niitä hetken katselee.
Lippaluola houkuttelee yöpymään
Kovinkaan kaukana Hakovuoresta ei ole Viinavuori, jossa kartan mukaan on kolme luola. Yksi niistä on lippaluola. Sinnekin Vuorinen aikoinaan päätyi tutkittuaan alueen maastokarttaa.
– Huomasin, että tämä oli jyrkänteinen paikka. Päätin kiertää koko vuoren ja tutustua sen kalliojyrkänteisiin. En tiedä, kuinka tunnettu tämä paikka on aiemmin ollut, mutta Luolaseuran kartalta tämäkin nyt löytyy.
Korkeutta Viinavuoren lippaluolassa on noin metri ja pituutta sillä on reilu kymmenen metri. Luola näyttää aivan siltä kuin kallion seinästä olisi vain otettu pois legopalikkaa muistuttava palanen.
– Tämä on rapautumaonkalo. Lippaluolaksi tätä taas voi sanoa, koska kallioseinämä luo tuollaisen katoksen ja sitä kautta suojaisan paikan. Kallionseinämään on siis muodostunut tila, joka ulottuu seinämän pintaa syvemmälle jonkinlaiseksi avoimeksi onkaloksi, Vuorinen kuvailee.
Paikassa voisi helposti vaikkapa yöpyä, vaikka kiipeämistä sinne pääseminen vaatiikin. Itse asiassa lippaluolan määritelmänä Suomessa onkin pidetty tilaa, johon kymmenen aikuista mahtuu sateenpitoon.
– Harvassa luolassa muuten oikeastaan edes viitsisi yöpyä. Täällä voisi ja se olisikin varmasti upea kokemus, Vuorinen toteaa.
Hommaan voi jäädä koukkuun
Lippaluolan läheltä löytyy myös perinteisempi luola. Kovin kaukana ei ole syvyydeltään noin kahdeksanmetrinen rakoluolakaan, jonne aikuinen ihminen mahtuu helposti sisälle – jos vain hiukan saa taivutettua vartaloaan kaarelle.
Vuorinen varoittaa, että luolat vievät helposti mukanaan eli niihin voi jäädä suorastaan koukkuun.
– Helposti siitä sellainen fiilis tulee, että näitä paikkoja haluaa käydä katsomassa enemmänkin. Onneksi paikkoja on nyt tosiaan merkattu Luolaseuran kartalle. Sieltä voi tarkistaa, osuuko lomamatkan varrelle myös jokin luola.
– Ulkomaillekin lähtiessä kannattaa katsoa, mitä luolia sieltä löytyy. Googleen vain sana caves, niin johan on paikkoja, Vuorinen vinkkaa.
Syvälle maan uumeniin
Lopulta suuntaamme viimeiseen kohteeseemme, hiukan Pukalan suunnalla sijaitsevaan Kipontien luolaan.
– Se on jo sitten syvä luola ja suomalaisittain vaikuttava lohkareluola. Pääsemme oikeasti syvälle maan alle, sillä luolalla on pituutta noin 35 metriä, Vuorinen selvittää.
Myös Luolaseuran sivuilla kerrotaan, että Kipontien luola lukeutuu Keski-Suomen luolien parhaimmistoon. Sen luvataan tarjoavan seikkailullista ryömintää ja useita maanalaisia kammioita kahdessa eri haarassa.
Luola tarjoaa jännitystä myös geokätköilyä harrastaville: jostain sieltä on nimittäin kätkö löydettävissä.
Kipontieltä luolalle on matkaa noin 400 metriä ja suurimman osan matkasta pääsee kulkemaan metsäkoneen tekemää uraa pitkin. Varsinaiselle luolan suuaukolle löytää helposti koordinaattien avulla.
– Tuonne me nyt laskeudumme. Täällä me tarvitsemme myös taskulamppuja, sillä ilman niitä meitä ympäröi vain täysi pimeys, Vuorinen sanoo.
Köydestä kiinni ja alas!
Suuaukko ei ole suuren suuri, mutta siitä vain on sisälle mentävä. Sisäänmeno vaatii hiukan myös kiipeilytaitoja, sillä alaspäin on päästävä noin kaksi metriä. Tukea kallion lisäksi saa onneksi myös paikalle kiinnitetystä köydestä.
Luolan pohjalla on ahdas ryömintäkohta, Vuorisen mukaan se on ahtautumiskohta. Se on totta: käsiä ja jalkoja on liikuteltava oikein, jotta kohdasta pääsee pujahtamaan läpi.
Tottumaton ryömijä myös ymmärtää nopeasti, miksi taskulamppu kannattaa kiinnittää ranteen ympärille. Pudonnutta lamppua voi pahimmassa tilanteessa olla hankala saada takaisin tai se voi myös pudotessaan rikkoutua.
– Se on hyvä muistaa, että luolailemaan ei koskaan kannata lähteä yksin, vaan aina kaverin kanssa. Jos jotakin sattuu, niin joku on auttamassa, Vuorinen painottaa.
Varusteisiin kannattaa myös kiinnittää huomiota. Vuorisen mukaan hyvä valinta on asu, josta löytyy vetoketjullisia taskuja. Lisäksi hansikkaat ovat ehdottomat ja myös jonkinlainen päähine on hyvä olla.
Luolaseuran sivustolla puolestaan opastetaan, että Suomen luolissa pärjää, jos varusteina on kypärä, otsalamppu ja ryvettymistä sietävät vaatteet.
Ahtaan kohdan jälkeen avautuvassa huoneessa tilaa onkin jo niin paljon, että istuminen on mahdollista.
Maan alla kallion sisässä on hiljaista. Pientä ääntä tuo, kun vesipisarat tippuvat luolan pohjalla olevaan pieneen lammikkoon.
– Me etenimme varmaan sellaisen 20 metriä, käytiin pohjalla ja noustiin ylemmäs. Jonkin verran meidän yläpuolellakin vielä on massaa, vaikka ihan luolan pohjalla ei ollakaan, Vuorinen laskeskelee.
– On tämä sellaista arjen seikkailua. Mahtavaa sellaista, Vuorinen vielä tuumaa.
Juttua on muokattu 27.6.2022 klo 14.48: Jutun kuviin on lisätty kuvatekstit.
