Elämme alkukesää, joka näkyy luonnossa ja meidän kotipihoissa siinä, että uusia kukkia puhkeaa kukkimaan ja puut sekä nurmet vihertävät hienosti. Kohta koittaa keskikesän juhla, jolloin maisemat ovat kaikkein kauneimmillaan.
Aivan samalla tavalla kuin luonnossa tai kotipihoissa kasvit ja kukat katoavat, samoin myös elämään kuuluu asioita, joista osa pysyy ja osa häviää lyhyemmän tai pidemmän ajan jälkeen. Meistä jokaisella on tiettyjä asioita, joita pidämme tärkeinä ja monesti tallennamme ne omaan sydämeen ja toivomme, ettemme joudu niistä koskaan luopumaan. Tällaisia asioita ovat perhe ja ystävät. Samoin myös usko Jumalaan on meille asia, josta emme halua koskaan luopua, koska se tuo meille turvaa monen muuttuvan asian keskelle.
Tällaisen ajan keskellä, jota nyt elämme, joudumme pohtimaan entistä syvemmin sitä, mitkä asiat ovat lopulta katoamattomia. Monesti saatamme ajatella, että monet omaisuuteen liittyvät asiat ovat katoamattomia, mutta olemme saaneet huomata sen, että omaisuudenkin arvo pienenee ja pahimmassa tapauksessa se saattaa hävitä kokonaan. Sama pätee moniin muihinkin aineellisiin asioihin, mutta myös arvoihin, jotka ovat meille tärkeitä.
Ensi sunnuntain aiheena on katoavat ja katoamattomat aarteet. Tulevan sunnuntain uuden testamentin tekstissä puhutaan rakkaudesta ja Jumalasta. Tekstissä puhutaan siitä, kuinka Jumala itse on rakkaus ja se joka on osallinen rakkaudesta, on myös samaan aikaan kotoisin Jumalasta. Nämä voivat olla vaikeita sanoja meidän ymmärtää, mitä Johannes haluaa meille opettaa.
Jumalan yksi perusolemus on rakkaus, ja ilman tätä Jumalan rakkautta emme osaa rakasta toista siten, kuin meidän tulisi. Todellinen Jumalan rakkaus on sellaista, joka on valmis tekemään toisen puolesta kaiken mahdollisen. Tällaista rakkautta meille voi antaa ainoastaan Jumala, ja jos olemme valmiit tekemään toisen puolesta näin, silloin Jumala itse vaikuttaa meissä tämän rakkauden.
Tällaista suurta rakkautta Jumala on osoittanut meille, kun hän antoi oman poikansa kuolemaan ristillä meidän kaikkien puolesta. Jumala ja usko häneen on lopulta täällä maailmassa ainut asia, joka on täysin katomaton aarre. Tämä usko, kun Jumala sen meille antaa, antaa meille jokaiselle kerran katoamattoman elämän.
Mika Tapiolinna
Oriveden seurakunnan kirkkoherra
