Mökkikuume iski Päivi Kangas-Lahteen ja Marika Haveriseen pari vuotta sitten talvella. Heillä oli aiemmin ollut vuokramökki, jossa oli yhä enemmän alkanut kuulua sellaisia lausahduksia kuin, että jos tämä olisi oma, tekisin sitä ja tätä.
Pariskunta oli käynyt katsomassa jo useita mökkejä, mutta sopivaa ei ollut vielä tullut vastaan, ennen kuin he astuivat keltaisen unelmansa eteen Hulipasjärven rantaan Juupajoella.
– Tämä iski saman tien, kun tulimme pihaan, Marika Haverinen sanoo.
– Vaikka silloin oli aivan järkyttävä ilma ja lunta satoi vaakasuoraan, Päivi Kangas-Lahti muistelee.
Puut pois maiseman tieltä
Mökin viehättävä keltavihreä väritys veti puoleensa, mutta tärkeintä kuitenkin oli, että vuonna 1979 rakennettu mökki oli hyvässä kunnossa ja peruskorjattu muutamaa vuotta aiemmin.
– Lisäksi meillä oli muitakin kriteereitä, joita mökissä olisi oltava, muun muassa sähköt ja vesi. Ihastuimme täällä myös maisemaan.
Jotta järvi saatiin näkyviin, kaadatettiin rinnetontilta paljon puita.
– Sen jälkeen oli hetken aikaa sellainen olo, että apua, mitä olemme menneet tekemään. Nyt kun silmä on tottunut, on ihana nähdä järvi kunnolla, ja lehtiä tulee silti ihan riittävästi haravoitavaksi, Kangas-Lahti nauraa.
Laituri ja palju haluttiin
Mökin lisäksi tontilla on erillinen saunarakennus sekä liiteri- ja huussirakennus.
– Aika lailla vain tulimme tänne tavaroinemme. Se tiedettiin, että laituri on hankittava, ja paljun halusimme.
Unelmien mökillä myös muut palaset loksahtelivat kohdilleen: oma ranta, sopivan rauhallinen paikka, jossa ei ole naapureita liian lähellä, hyvä tie perille asti, ja kääpiöpinsereillä Saulilla, Simolla ja Silakalla on tilaa temmeltää pihaan pystytettyjen aitojen sisäpuolella. Isoa nurmikenttääkään ei haluttu hoidettavaksi.
– Myös välimatka oli tärkeä. Emme halunneet mitään kahden tunnin mökkimatkaa, vaan tänne hurautamme tunnissa, Itä-Tampereella asuvat mökkiläiset sanovat.
Saunomista ja haaveita
Mökille suunnataankin kesäaikaan joka viikonloppu, talvellakin, jos pakkanen ei pauku liiaksi.
– Kesällä tarvitsee olla hyvä syy, että kaupunkiin jäädään, Kangas-Lahti sanoo.
– Mökille lähtemisestä on tullut jo rutiini, kun perjantai koittaa. Pakkaaminenkin käy nopeaa, kun juuri mitään ei tarvitse ottaa mukaan, Haverinen jatkaa.
Mökille kun päästään, laitetaan ensimmäisenä sauna lämpiämään. Näin tehdään myös sunnuntaiaamuna vielä ennen poislähtöä.
– Tykkään saunoa ihan hulluna! Voisin saunoa päivät pitkät, Haverinen paljastaa.
Saunomisen ajaksi hän malttaa rauhoittua muista mökkipuuhista. Pariskunta nimittäin kertoo, että toinen heistä on puuhastelija, toinen lekottelija.
– Marika on puuhastelija, minä oleilija. Meillä menee hyvin tasan tämä homma, Kangas-Lahti nauraa.
– Kun Marika avaa silmänsä aamulla, hän alkaa puuhastella ja puuhastelee sitten siihen asti, kun mennään saunaan, hän jatkaa.
Haverista hymyilyttää.
– Se on sellaista mukavaa puuhastelua. Saunan ja paljun lämmitystä, puiden tekoa, aidan rakentelua, huussin tyhjennystä. Ja talvella lumenluontia.
– Terassikin kuulemma pitäisi maalata, muistaa Kangas-Lahti Haverisen maininneen.
Muitakin haaveita olisi. Kukkavastaava Päivi on suunnitellut mökkipihaan muun muassa marjapensaita, ja Huvila ja huussi -televisio-ohjelmaankin hakemus naputeltiin.
– Haluaisimme päämökin järvelle päin olevien ikkunoiden eteen ison terassin, joka menisi tuosta rinteen yli, ja siten pääsisimme kuivin jaloin laiturille asti.
Koirat mukaan suppailemaan
Pelkästään millään työleirillä ei mökillä kuitenkaan olla. Auringosta muistetaan nauttia myös laiturilla makoillen ja suppaillen.
– On niin ihanaa vain olla, uida ja suppailla, kun aurinko paistaa. Koirat suppailevat meidän kanssamme, Kangas-Lahti kertoo.
Hän on se, jonka heiniä on ruuanlaitto.
– Jo viikolla aina suunnittelemme, mitä lauantaina syödään. Täällä pystyy kuitenkin tekemään ihan mitä vaan, kun on kunnollinen keittiö, jonne tulee lämmintä vettä. Kovin innokkaita grillaajia emme ole.
Hän viihtyy hyvin myös kahvikupin äärellä hyvän lehden tai kirjan parissa. Äänikirjojakin yhdessä kuunnellaan. Intohimona ovat myös palapelit.
– Pitää saada tehdä jotakin sellaista, että ei pysty ajattelemaan mitään muuta. Näin pää saa levätä, sanoo kahta K-marketia Tampereella ja yhtä Ruutanassa luotsaava Päivi Kangas-Lahti.
Marika Haverinen on Keskolla töissä hänkin.
Apua saa pyytämättäkin
Mökillä viihdytään niin hyvin, ettei sieltä juuri poistuta kuin sunnuntai-iltapäivästä kotiin.
Entuudestaan Juupajoki ei ollut kummallekaan tuttu, mitä nyt ohi oli ajettu matkalla ystävien luokse Mänttään. Päivi Kangas-Lahti tietää myös olleensa lapsena kesäleirillä jossain päin Juupajokea.
– Selvisi sellainenkin, että parhaan ystäväni äiti on asustellut ja viettänyt lapsuuttaan tuossa järven toisella puolella, Marika Haverinen hämmästelee maailman pienuutta.
Viime kesänä pariskunta kävi Juupajoki-retkellä Kopsamolla ja Amorinrannassa. Tutustumista mökkikuntaan on suunnitelmissa jatkaa myös tänä kesänä.
– Juupajoki on oikein miellyttävä paikka. Pieni, mutta olemme seuranneet muun muassa Juupajoki-aiheisista someryhmistä, että täällä on kaikkea, Haverinen toteaa.
Lähistön asukkaat ovat myös tehneet vaikutuksen. Apua on saatu kaikkeen sellaiseenkin, jota ei ole osattu edes pyytää.
– Esimerkiksi viime kesänä naapurit ilmoittivat kellonajan ja sanoivat tulevansa laittamaan meille laiturin veteen. Ja niin tulivat, pariskunta kiittelee.
