Maalaismaisemassa kuuluu kirkas linnunlaulu. Hevoset syövät rauhallisesti heinää ja vihreyden keskellä aika tuntuu pysähtyvän.
Mutta ei ihan kuitenkaan. Korpelan torpan ponikerholaisilla on meneillään kevään viimeinen kokoontumiskerta, ja se sai lapset ja nuoret temppuilemaan ja taiteilemaan muun muassa pallojen kanssa ja takaperin ratsastaen.
Korpelan torppa tarjoaakin virikkeitä niin lapsille, nuorille kuin aikuisille kauniissa luonnossa, eläinten parissa.
– Kaikilla on kypärät ja hanskat, eikö vaan, ohjeistaa Salla Heinonen, kun hän on saanut harjattua ponit ja laitettua ne ratsastuskuntoon yhdessä lasten ja nuorten kanssa.
Kerholaisista Anki Allén kertoo harrastaneensa ratsastusta koko ikänsä. Hän uskaltaakin ratsastaa Aprikoosi-ponillaan siten, että istuu sen selässä takaperin.
Hevosiin 11-vuotias Allén on muutenkin tottunut, sillä niitä on ollut hänen perheellään niin kauan kuin hän muistaa.
Kahdeksanvuotias Iida Saarelainen ja seitsemänvuotias Peetu Sippola ovat hekin harrastaneet jo jonkin aikaa heppailua. Iida Saarelainen on aloittanut ponikerhon tänä keväänä.
Korpelan torpan ponikerhoissa järjestetään erilaista toimintaa ja lapset ovat saaneet niissä monenlaisia kokemuksia. Pääasia on se, että jokainen lapsi ja nuori saa valita, mitä asioita hän haluaa kokeilla.
Ketään ei pakoteta suorittamaan, vaan heille tarjotaan mahdollisuus harrastaa eri asioita.
– Meillä on ollut esimerkiksi ritari- ja jousiammuntaratsastusta, taitoratoja sekä työhevoshommia. Olemme ajelleet myös reellä, Kati Korpela kertoo.
Hevoset ovat olleet aina osa elämää
Hevoset ovat aina kuuluneet Korpelan torpan elämään ja niin ne ovat kuuluneet torpan emännän Kati Korpelankin elämään. Hän muistaa olleensa hevosten parissa ja hoitaneensa niitä jo lapsuudestaan asti.
Korpelalla on tällä hetkellä neljä omaa hevosta. Shetlanninponi Maukka on jo 18-vuotias. Se seisoo uljaasti suomenhevosten vieressä, mutta osaa tarvittaessa väistää isompia kavereitaan.
Suomenhevosista Esko on 10-vuotias ja Kalle 12-vuotias.
Ahvenanmaanlampaita Korpelan perheen iäkäs koira ei ole enää paimentamassa, tosin kultainennoutaja oli vain rakastanut kaikkia ja kaikkea.
Vuohia torpan pihapiirissä on kolme. Niistä valkoinen Sylvi on varsin herttainen näky, kun se kävelee metsikössä. Tummemmalla Lauha-vuohella astelu on asteen arvokkaampaa.
Vuohet eivät ole torpalla vain lemmikkeinä. Ne ovat myös pienimuotoisesti tuotantoeläimiä, sillä niitä lypsetään.
– Yksi kuttu tuotti maitoa kaksi litraa päivässä, joten kahdesta kutusta maitoa sai neljä litraa päivässä, Korpela kertoo.
Korpelan torpalla asustelee lisäksi kaksi kissaa sekä jonkun verran kanoja. Kananmunien suhteen perhe onkin omavarainen.
Nurkka kerrallaan kuntoon
Kaikki asiat Korpelan torpalla ovat aitoja sellaisina kuin ne ovat, emännän omien sanojen mukaan mukavasti rempallaan.
– Torppaa kunnostetaan pala tai nurkka kerrallaan, mutta koska tässä asutaan samalla ja työtä on paljon, niin on vähän ränsistynyttä ja se jollain tavalla sopii paikan henkeen. Emme pysty tarjoamaan kiiltokuvaa, vaikka haluaisimmekin. Aika ei riitä kaikkeen, Korpela toteaa.
Vieraiden ihmisten päästäminen omaan kotiin vaatii tietynlaista opettelua. Se vaatii itselleen anteeksiantavaa mieltä, että uskaltaa antaa ihmisten tulla omaan kotiin, vaikka joka paikka ei olekaan koko ajan täydellisessä järjestyksessä.
Liiketoiminnan pyörittäminen oman kodin yhteydessä on taitolaji, kun aikaa on rajallisesti.
– Tavallaan se on raskastakin, mutta myös antaa paljon. Ihmisiin tulee usein läheinen suhde, heistä saattaa tulla melkein kuin suuren perheen jäseniä, Korpela kertoo.
Korpelan torppaan perhe muutti vuonna 2008 ja Korpelan torpan Kati Korpela perusti vuonna 2017.
Päätoimisesti perheen vanhemmat käyvät muualla töissä, mutta toiminta perheen tilalla antaa voimia arkeen.
– Hevonen rauhoittaa minua itseäni, mutta huomaan hevosten parissa toimimisen tekevän hyvää myös lapsille. Emme ole ratsastuskoulu, vaan keskitymme enemmän eläinten kanssa olemiseen ja leikkimiseen, Korpela kertoo.
Korpelan torpalla järjestetään muun muassa monenlaisia kädentaitoihin, luontoon ja kulttuuriin liittyviä kursseja. Monipuolisen ohjelman lisäksi vierailijat saavat kokea elämyksiä ja retkiä lähiluonnossa.
