Touhukas Nemo-papukaija paheineen kiristää välillä hermoja, mutta silti työpäivän aikana sitä ehtii tulla jo ikävä – ”Välillä sitä ajattelee, että mihin tämän kanssa vielä joutuu, mutta on siitä niin paljon iloa, ettei sitä ilmankaan osaisi olla”

Pelkosen Piian ja Juhan lintuinnostus lähti kauluskaijoista.

– Sitten kun luimme harmaapapukaijoista, laji alkoi kiehtoa meitä molempia, Juha Pelkonen kertoo.

Jonkin aikaa perhe oli kirjaimellisesti Nemoa etsimässä, mutta viimein kaksi ja puoli vuotta sitten puolivuotias harmaapapukaija Nemo muutti Juupajoelle.

– Nemo tuli meille Tori-löytönä kasvattajalta Helsingistä, ja hauska yhteensattuma on, että Nemon veli asuu Orivedellä.

Hetken mielijohteesta Nemoa ei kuitenkaan perheeseen otettu, vaan tiedostaen, että siihen sitoudutaan pitkäksi aikaa.

– Suomessa vanhimmaksi elänyt harmaapapukaija taisi olla 61-vuotias, Juha Pelkonen muistelee.

Kuin pikkulapsi

Laji on vaativa muutenkin, Pelkoset painottavat.

– Nämä ovat uteliaita ja todella aktiivisia, Juha Pelkonen sanoo.

– Ja tosi sotkuisia, Piia Pelkonen lisää.

Hän vertaakin perheen papukaijaa pikkulapseen.

– Nemo on todella touhukas ja kaikessa mukana ruuanlaitosta alkaen. Sitä kiinnostaa ihan kaikki. Ja kyllä se myös nyppii ja repii.

Haastattelun aikana se irrottelee nokallaan legopalikoita toisistaan. Vierasta se vähän kummeksuu, ja isäntäväki kertookin huomanneensa, että se arkailee puhumista vieraiden läsnä ollessa.

Lue myös: Nämä olivat kuin papupata pälpättävän ja välillä ärräpäitäkin päästelevän harmaapapukaija Nemon ensimmäiset sanat – katso mykistävä video, jolta puolestaan selviää muun muassa se, mitä Nemo sanoo kärpäselle

Makkarakin maistuisi

Erityisen perso Nemo on ruualle. Pelkoset kuvailevat sitä suorastaan ahneeksi.

– Kaiken se haluaisi itselleen, mutta se on sitten sellaista sotkemista, kun se vaan repii ja heittelee ruokaa. Jos leipä jää pöydälle, pian näyttää siltä kuin pommi olisi räjähtänyt.

Nemon pääasiallista ravintoa ovat jyvät, kasvikset ja hedelmät vitamiineilla höystettynä.

– Mutta jos on makkaraa tarjolla, niin kyllähän se sitäkin pipeltää.

Kahvipöydässä se saa maistaa rähmäpullaa, ja varsinkin rähmäosuus maistuu, joskin jää vähän nokkaan kiinni.

– Kyllä se esimerkiksi joulupöydästä veisi kinkut ja kaikki, jos ne jättäisi saataville. Suklaa ja avokado sen sijaan ovat sille tappavan myrkyllisiä.

Varsin hyvin Nemo kuulemma myös tietää tulla kärkkymään apajille, jos joku avaa sipsipussin tai kokispullon.

Pusuja ja rapsutuksia

Luonteeltaan Nemo on varsin hellyydenkipeä.

– Se on kova pussailemaan, ja tykkää rapsutuksista pään ja niskan alueelle. Aina se olisi tulossa syliin. Lisäksi se pelleilee hihoissani: kiipeää ja menee taas alaspäin.

Pelkoset kertovat, että harmaapapukaijat kiintyvät eritoten yhteen ihmiseen – Pelkosten perheessä Nemolle läheisin on Piia, jonka olkapäällä se viettää pitkiä aikoja.

Nemo saa olla kotona paljolti vapaana. Ainoastaan päivisin, kun isäntäväki on töissä ja koulussa, Nemo oleilee linnuille tehdyssä huoneessa.

– Nemo on hyvin seurallinen eikä viihdy yksikseen. Yöt se nukkuu lintuhuoneessa, jonne se oikein haluaa illalla, Piia Pelkonen kertoo.

– Kun pistän kaihtimet kiinni ja sanon, että nyt nukkumaan, se saattaa itsekin hokea, että nyt nukkumaan, nyt nukkumaan.

Ulos sitä ei ilman valjaita voi päästää, ja niiden kanssa on vielä vähän totuttelemista. Viime kesänä Nemo livahti säikähtäessään ulos ja pysytteli kolme päivää oman pihan puissa ennen kuin tuli takaisin sisälle.

Voihan kahvinporot!

Tarpeet Nemo ruuttaisee siihen kohtaan, missä kulloinkin sattuu hädän hetkellä olemaan.

– Vai mitä ukko, Piia Pelkonen kysyy Nemolta.

Vaippojakin papukaijoille kuuluu olevan, mutta Pelkoset eivät ole sellaisia hankkineet.

Kiusaakin Nemo osaa tehdä ja osoittaa mieltään seuraavana päivänä, jos perheellä on ollut menoja ja se on joutunut olemaan yksikseen.

– Välillä se saattaa esimerkiksi näykkäistä minua korvaan. Onneksi ei ole vielä mennyt läpi, sillä ne purevat tosi kovaa. Siitä saa kyllä haavan, Piia Pelkonen tietää.

Vähän se on heitellyt myös laseja rikki ja vanhan hellan nappulatkin sille maistuivat. Sen erityinen pahe ovat kuitenkin kahvinporot.

– Heti kun selkämme käännämme, Nemo menee kahvinkeittimelle. Jos suodatinpussi poroineen on jäänyt kahvinkeittimeen, se levittää kaikki porot pitkin poikin.

Vaikka Nemo työläs lemmikki onkin, on se myös koko perheen silmäterä.

– Välillä sitä ajattelee, että mihin tämän kanssa vielä joutuu, mutta on siitä niin paljon iloa, ettei sitä ilmankaan osaisi olla. Se on meille kuin perheenjäsen. Päivän kun on töissä, on jo ihan ikävä sitä, Piia ja Juha Pelkonen sanovat.

Kahvinkeittimen rassaamisen jälkeen Nemon suurinta hupia on leikkiä piilosta. Kun Juha Pelkonen sanoo sille kukkuu, se kurkistaa oitis piilostaan ja vastaa:

– Kukkuu!