Jääkiekkoilija Anna Kilposen pitkä ja menestyksekäs ura alkoi Oriveden jäähallilta. Jääkiekkoa hän ei tosin mennyt sinne alkujaan harrastamaan, vaan taitoluistelua.
– Mutta kun näin, että täällä pelattiin jääkiekkoa, halusin sinne mukaan. Noin nelivuotiaana oli tämä hetki, josta kaikki lähti, hän kertoo.
Hän oli tuolloin itse vielä niin pieni, ettei muista, miksi jääkiekko veti puoleensa.
– Isäni pelasi tuolloin Fortunan edustuksessa, joten olihan hallilla tullut pyörittyä ja pelejä katsottua.
Nyt 27-vuotiaana hän sen sijaan jo tietää, mikä lajissa vetää edelleen puoleensa.
– Harjoittelu on monipuolista, itse pelaaminen kivaa, ja joukkuekaverit ovat ehkä se suurin juttu, Anna Kilponen kiteyttää.
Jenkeissä ammattimaista
Junnuvuodet yläkoulun loppuun asti Kilponen pelasi Fortunassa. Yläkouluaikoina hän oli mukana myös Ilveksen tyttöjen ja naisten peleissä ja harjoituksissa. Kuortaneella vietettyjen lukiovuosien jälkeen hän muutti jääkiekon perässä Yhdysvaltoihin.
– Jenkeissä kaikki oli tosi ammattimaista, kun vertaa Suomeen. Suomessa naispelaajat käyvät samalla töissä ja koulussa, joten olosuhteet pelaamiselle eivät ole niin hyvät. Jenkeissä kaikki oli niin viimeisen päälle hoidettu, jotta opiskelun ja jääkiekon yhdistäminen oli mahdollista.
Myös Ruotsissa pelannut Kilponen kuvailee länsinaapurinkin olevan askeleen Suomea edellä.
– Pelaajat saavat sen verran tuloja, että voivat olla vain osapäivätöissä. Ja ehkä jotkut valmentajat ovat päätoimisia. Suomessa en tiedä, että naiskiekkoilijalle maksettaisiin joukkueesta palkkaa.
Vuosi kerrallaan
Yhdysvalloissa pelaamisen lomassa Kilponen valmistui psykologian kandidaatiksi ja tekee nyt maisteriopintoja sosiaalipsykologian puolella Tampereen yliopistossa.
Valmistuminen yhteiskuntatieteiden maisteriksi siintää aivan lähitulevaisuudessa, ja kesällä hän työskentelee yliopistolla tutkimusapulaisena.
– Haaveeni on löytää se juttu, mitä haluan tehdä jääkiekon ulkopuolella. Ihmistieteet ja psykologia kiinnostavat, joten olisi siistiä työskennellä joskus vaikka urheilupuolella psykologian parissa.
Vielä ei kuitenkaan ole sen aika. Viime kaudella kiinalaisseurassa Venäjän liigaa pelannut Kilponen nimittäin suuntaa ulkomaille myös ensi kaudeksi.
Hän on hiljattain solminut sopimuksen yhdysvaltalaisen Metropolitan Rivetersin kanssa. Joukkue pelaa naisten ammattilaisliigaa Pohjois-Amerikassa.
– Onhan se siistiä, että voin pelata ammattilaisena ulkomailla, koska olen siitä unelmoinut. Tilanne on itsellenikin uusi, koska ennen tällaista mahdollisuutta ei ole ollut.
Sen suurempia tavoitteita hän ei ole jääkiekon suhteen asettanut, vaan mennyt eteenpäin vuosi kerrallaan.
– Toisaalta nyt kun on auennut enemmän ovia, ehkä on vähän ruvennut mietityttämään, että voisihan tätä vielä tehdäkin. Olen vähän itsekin yllättynyt, mutta toisaalta pelit ovat menneet mukavasti.
– Minulla on yhteyksiä ulkomaalaisiin valmentajiin, jotka tietävät, millainen tyyppi ja pelaaja olen, joten ehkä sekin auttaa jossain määrin.
”Ammattimaisesti vaikkei ammattilaisesti”
Maajoukkue ei ole tällä hetkellä suurin tavoite, mutta ovia sinnekään suuntaan ei ole suljettu.
– Ehkä alan olla jo vähän vanha sinne, hän nauraa.
– Maajoukkue vaatii paljon, ja halusin kuitenkin viedä myös opintojani eteenpäin, varsinkin kun en nähnyt vielä siinä vaiheessa mahdollisuutta tehdä uraa naisjääkiekkoilulla. Olen kokenut opinnot ja kouluttautumisen aina tärkeänä. Että on jotain muutakin elämässä.
Kilponen harmitteleekin, että monen naiskiekkoilijan ura loppuu juuri siinä vaiheessa, kun opintojen valmistuttua on aika siirtyä työelämään.
– Se on raskasta, kun töiden jälkeen pitäisi treenata ammattimaisesti vaikkei ammattilaisesti.
Esimerkin näyttäjä
Tyttökiekkoiluun on Kilposen mukaan viime vuosina panostettu ihan mukavasti, varsinkin isommissa kaupungeissa. Hän on ollut itsekin mukana Ilveksen tyttökiekkoilijoiden valmennuksessa.
– Ongelma on pienemmissä paikoissa, joissa ei useinkaan ole tarpeeksi tyttöjä omaan joukkueeseen. Tyttöjä ei ylipäänsäkään ole jääkiekon parissa yhtä paljon kuin poikia, mikä tarkoittaa melkoista sumplimista, että joukkueita saadaan kasaan.
Kilponen näkee tärkeänä, että naiskiekkoilijat olisivat entistä enemmän esillä mediassa, jotta tytöt saisivat esikuvia.
– Mediassa ovat aika paljon miesjääkiekkoilijat esillä, ja totta kai hekin ovat hienoja esikuvia, mutta monelle tytölle olisi tärkeää, että he näkisivät siellä myös naisjääkiekkoilijoita. Sen näkeminen, että naiset ja tytötkin pelaavat, toisi ehkä lisää niitä harrastajia.
Kilposella ei ole esikuvaa ollut, mutta hän on itse varmasti monelle sellainen.
– Kyllä minä olen joukkuepelaaja. Pyrin tekemään ratkaisuja jäällä ja sen ulkopuolella niin, että ne ovat joukkueelle hyväksi. Varsinkin viime vuosina Ilveksessä olen ollut se kokenut pelaaja ja yrittänyt omalla esimerkilläni kannustaa ja johtaa nuorempia pelaajia.
Fakta:
Anna Kilponen, 27
pelipaikaltaan puolustaja
kiekkoura alkoi Fortunassa nelivuotiaana
lukio Kuortaneella, Team Kuortaneessa 2011–2014
yliopistoon Yhdysvaltoihin, pelasi kahdessa yliopistojoukkueessa, North Dakota 2015–2017 ja Quinnipiac 2017–2019
Linköping HC:ssä 2019–2020
Ilveksessä 2009–2011, 2014–2015, 2020–2021
viime kausi Venäjän sarjassa pelaavassa kiinalaisessa KRS Vanke Raysissa, Venäjän liigan mestaruus
pelasi kolmet alle 18-vuotiaiden MM-kilpailut 2011, 2012, 2013, MM-pronssia 2011, joukkueen kapteeni 2012
naisten MM-pronssia 2015 ja 2017
Sotshin olympiajoukkueessa 2014
SM-kultaa 2010, SM-hopeaa 2011, SM-pronssia 2015.
