Moni on lukenut tai kuullut yhden tunnetuimman kertomuksen Jeesuksen ja opetuslasten laivamatkasta.
Raamatun kertomuksissa on paljon vesielementtiä, sillä Jeesus kulki ympäri Nasaretin järveä. Matkalla toiseen kaupunkiin, Jeesus nukahtaa. Järvellä nousee myrsky. Myrskyn on oltava iso, sillä osa opetuslapsista olivat kalastajia ja tottuneita kulkemaan vedessä.
Opetuslapsilla tulee pelko ja he herättävät nukkuvan Jeesuksen. Jeesus nuhtelee tuulta ja tulee tyyni. Opetuslasten ei tarvitse pelätä Jeesuksen seurassa. Silti opetuslapset pelkäsivät.
Päivän 4. sunnuntain loppiaisesta oleva teema on: Jeesus auttaa hädässä. Evankeliumi teksti on konkreettinen kertomus merihädästä. Samalla siinä on jotain todella vertauskuvallista ja oivaltavaa omassa elämässä.
Olen rippikoulussa pohtinut ja tehnyt huolien ja murheiden merta. Tässä ajassa ihmisillä on monia murheita. Me elämme murheiden meressä. Elämässä tulee myrskyjä, mutta Jeesus myös tyynnyttää niitä.
Vanha suomalainen sananlasku ”Hädässä ystävät tunnetaan” on osuva tekstiin. Jeesus on ystävä. Elämän myrskyissä tiedät, onko Jeesus ystäväsi tai ei. Hädässä tietää, onko seurakunta merkityksellinen paikka vai onko se jotakin muuta.
Kun ihmisellä on kaikki hyvin, ihminen ei epäile samalla tavalla uskoaan. Ihminen on tyytyväinen ja saattaa jopa unohtaa Jeesuksen.
Onneksi uskomme ei ole kiinni, mitä tunnemme tai muistamme. Hädässä usko ja Jeesus tunnetaan. Jumalan lapsina saamme kääntyä Jumalan puoleen. Me saamme herättää nukkuvan Jeesuksen ja turvautua häneen. Elämässä olevilla asioilla on tapana järjestyä.
Jo edesmennyt evankelista Hilja Aaltonen kirjoitti kauniisti armon merestä: ”Meren tiedän kirkkahan, meren tiedän valtavan. En mä tiedä äärtä sen, meren suuren taivaisen. Armon meri se on.”
Kun saamme olla Jeesuksen kanssa samassa veneessä, armon meri ääretön. Aaltonen oivalsi jotain todella kaunista merestä ja armosta. Siunausta viikkoosi!
Krista Rantanen
kasvatuksen työntekijä
Oriveden seurakunta
