Ensi sunnuntain pyhän aiheessa puhutaan aiheesta usko ja epäusko. Kristillinen usko tulee esille uskollisuutena Jumalan ohjeille. Se on toimintaa ja valintoja. Epäusko taas on sitä, että ihminen elää elämäänsä välittämättä niistä.
Usko Jumalaan ei ole tietämistä, vaan luottamista. Luottaminen perustuu varmaan havaintoon Jumalasta ja Hänen Sanastaan. Kristilliseen uskoon kuulu älyllistä pohdintaa, tunnetta ja epäilyäkin, mutta se ei voi perustua pelkästään tunteeseen tai vain järjellisiin päätelmiin.
Tavallinen usko ja luottaminen ihmisen elämässä, johtaa jokaista toimimaan sen mukaan, mitä kukin on uskonut. Kaikki eivät vain usko Jumalaan tai samoihin asioihin. Toiminnan tavasta ja tavoitteiden kohteista voidaan nähdä, mikä ihmisen uskon kohde on, mihin hän on luottamuksensa asettanut; mitä siis ihminen tekee, siihen hän uskoo. Näin ajateltuna voisi sanoa, että maailmassa ei ole yhtään ihmistä, joka ei usko johonkin.
Ensi sunnuntain evankeliumissa kuvataan miten usko Jeesukseen herättää vilkasta keskustelua.
Evankeliumi kertoo, miten Jeesuksen sanat aiheuttavat vahvoja kannanottoja ja mielipiteitä, joita perustellaan eri tavoin. Kaikilla ihmisillä, jotka osallistuivat keskusteluun oli suurin piirtein samat todistusaineistot ja tietämys asiasta. Jeesuksen julkinen toiminta ja tunnusteot, joita Hän teki olivat olleet tarkkailtavina jo jonkin aikaa. Silti mielipiteet jakautuivat; kuka tämä Jeesus on, miten Hänen sanoihinsa tulisi suhtautua.
Jeesuksen sanat ovat haastavia myös meidän päivinämme. Mekin kysymme evankeliumin sanoman äärellä: Mitä nämä sanat tarkoittavat minulle? Jeesus kysyy myös omilta opetuslapsiltaan: ”kenen te sanotte minun olevat?”.
Tämä on kysymys, johon meidänkin tulee omalta osaltamme vastata, sillä suhtautuminen Jeesuksen sanoihin määrittelee meidän suhteemme Jumalaan. Tie Jumalan yhteyteen kulkee ainoastaan Jeesuksen sanojen vastaanottamisen kautta.
Markku Mustajärvi
Oriveden seurakunta
