– Hei nyt tulee rekka, huudahtaa Samu Heimo ja saa myös isoveljensä Sisu Heimon sekä hänen luokkakaverinsa Jonne Murtolan ja Elias Mäkiharjun asemiin.
Silmät innosta liekehtien he odottavat rekan tulevan hiukan lähemmäs, kunnes alkavat tehdä kädellä pumppaavaa liikettä.
– Se tööttäsi, nelikko hihkuu, kun rekka ohittaa heidän torvea soittaen.
Kiitokseksi pojat morjestavat ja näyttävät kuljettajalle peukkua.
Valomerkkejä torven lisäksi
Rekkojen bongailu eli niin kutsuttu rekkaspottaus alkoi yleistyä nuorten keskuudessa jokin aika sitten. Sisu Heimo kertoo, että hänellä innostus lähti YouTube-videosta, jossa hän näki tehtävän samaa.
Nelosluokkalaiset Sisu Heimo, Jonne Murtola ja Elias Mäkiharju spottailevat usein välituntisin. Rekkoja kulkeekin taajaan koulun ohi. Kolmikko kertoo, että opettajat ovat muistuttaneet, ettei liian lähelle tietä saa mennä. Toisaalta myös opettajien keskuudessa on huomattu puuhan hyvää mieltä tuottava vaikutus.
Tokaluokkalainen Samu Heimo käy eri koulua, joten hän metsästää rekkoja vapaa-ajallaan.
– Aina silloin, kun näen rekkoja, koitan saada ne tööttäämään, hän kertoo.
Nelikko kertoo nähneensä monen myös kuvaavan puhelimillaan ohi ajavia ja torvea soittavia rekkoja.
– Me emme kuvaa, mutta rekkojen valomerkit ovat myös hienoja.
Valomerkkejä pyydetään tekemällä kädellä tuikkivaa liikettä.
– Me on saatu joltain Scanialta hienot valomerkit, Samu Heimo muistelee tohkeissaan.
Jonne Murtola kertoo puolestaan huomanneensa, että auton ikä vaikuttaa torven ääneen.
– Mitä uudempi Scania, sitä hienompi ääni, hän tokaisee.
Ylikulkusillat parhaita paikkoja
Nelikon mielestä parhaita paikkoja rekkojen bongailuun ovat ylikulkusillat. Myös Orivedellä Ysitien ylittävällä sillalla Yhteiskoulun ja lukion vieressä näkee säännöllisesti rekkaspottaajia.
Mitä hienompi rekka sattuu kulloinkin ajamaan ohi, sitä suuremmat kiksit rekkabongarit saavat.
– Kuljetus Auvisella on Suomen hienoin rekka, Jonne Murtola toteaa muiden kompatessa vieressä.
Osa porukasta on nähnyt rekan rekkanäyttelyssä.
– Siinä on tosi hienot maalaukset, Heimon veljekset kehuvat.
– Ja hytti on sikanätti, Jonne Murtola komppaa.
Juupajoella Auvisen rekkoja ei ole vielä onnistuttu näkemään.
– Voihan sellainen joskus tänne vielä eksyä, kuuluu kaino toive.
Peukku kiitokseksi
Nelikko kertoo, että rekkakuskit toteuttavat heidän toiveensa aika usein.
– Nuoret yleensä aina, Sisu Heimo sanoo.
Hän tosin jatkaa, että jotkut kuljettajat luulevat heidän näyttävän nyrkkiä.
– Ja jos takana tulee autoletka, niin silloinkaan rekat eivät tietenkään viitsi tööttäillä, Jonne Murtola miettii.
Sorayhdistelmän kuljettaja Raimo Äikäs vahvistaa soittavansa torvea aina, jos tilanne sen sallii.
– Paikka ja tilanne täytyy aina katsoa. Esimerkiksi jos moottoritiellä on toinen auto juuri rinnalla tai sattuu olemaan jossakin asutusalueella, ei silloin viitsi tööttäillä. Mutta rauhallisella hetkellä ilman muuta painan torvea, Äikäs kertoo.
– Kyllä sieltä sitten peukku nousee kiitokseksi.
Turvallisuus ennen kaikkea
Sisu ja Samu Heimon isä Timo Heimo on puutavarayhdistelmän kuljettaja.
– Kyllähän tällainen aina päivää piristää, hän sanoo.
– Joka päivä joku aina jossakin ohimennen pyytää soittamaan torvea. Lisäksi on heitä, jotka ihan päivystävät ohiajavia rekkoja. Osa kuvaakin.
Myös Timo Heimo vastaa aina tööttäystoiveisiin, kunhan paikka on sopiva. Hän toivoo, että myös rekkaspottaajat muistavat pysytellä turvallisilla paikoilla.
– Sillat ovat turvallisia, tienvarret sen sijaan vähän arveluttavia paikkoja.
Yhdestä asiasta myös Sisu Heimo, Samu Heimo, Jonne Murtola ja Elias Mäkiharju ovat huolissaan. He ovat nimittäin rekkaspottaillessaan huomanneet, että moni rekkakuski räppää puhelinta ajaessaan.
– Täytyisi kyllä keskittyä siihen ajamiseen, nelikko muistuttaa.
