Viime sunnuntai ja tuleva ovat aiheiltaan kokonaisuus. Molemmat puhuvat kansalaisuudesta.
Edellinen kiinnitti taivaallisiin. Taivaan kansalaisuus on kristityn koti-ikävää. Ensi sunnuntai muistuttaa ajallisista: Niin kauan kuin olemme tässä ajassa, meidän tehtävämme on täällä.
Jumalanpalveluksen tekstit ovat Johannekselta. Johannes toistaa sanaa rakkaus. ”Älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.”
Olen jo siinä iässä, että muistelen. Sana ikävä saa uutta sisältöä, myönteistä. On loogista ajatella taivasta. Joka päivä on askel lähemmäksi. Samalla muistelen. Mietin, missä ovat uskon juuret?
Yhä vähemmän merkitsevät omat tekemiseni. Sitäkin enemmän ihmiset , jotka sanoin ja esimerkein ohjasivat Tielle. Äiti piti uskoa esillä hienovaraisesti. Opetti: Levolle laske Luojani. Lähetti pyhäkouluun. Iltaisin huikkasi ovelta: Muista siunata ittesi! Mutta ei patistanut. Paitsi silloin, kun piti auttaa lähimmäistä.
Äiti oli valtakuntaihminen, jolle taivasten valtakunta oli myös maan päällä. Hän oli kotikylämme diakoniavastaava. ”Taas niitä paketteja keittiön pöydällä!” Niiden kautta äiti opetti. Piti lähteä kylän mummoille ja papoille diakoniapaketteja viemään. Eikä siinä tekosyyt auttaneet, vaan mentävä oli vaikka en tahtoisi.
Menomatkalla sai jo pienenä oppia, ettei ihmisen sisin ole hyvään valmis. Rakkaus tarvitsee usein kylmälle sydämelle käskysanaa: menkää ja tehkää, vaikka mieli ei aina ole altis.
Vanhassa mökissä asui Hilja-täti, orvon äitini sijaisäiti. Hän antoi selailla Doren kuvaraamattua ennen kuin osasin lukea. Seinällä Kristuksen kuvat kertoivat, mistä tuli tämän kodin rauha. Lapsuuden usko sai vahvistusta. Tuossa iässä ei vielä osannut sanoittaa uskoaan, mutta noilta vierailuilta jäi muistikuva kristillisen uskon läsnäolosta. Kuva Ristiinnaulitusta Hilja-tädin pirtissä jäi vaivaamaan.
En tiedä sanoa oman uskon tien tarkkoja päivämääriä. Rippikouluni merkitsi ratkaisua elämässäni. Mutta nyt ajattelen, etten sittenkään tullut rippikoulussa uskoon. Minun ratkaisuni oli siinä, etten halunnut luopua lapsuudessa saadusta uskosta.
Jeesus sanoo: Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. (Joh. 15:16)
Kari Mattila
rovasti
