Lähdimme eräs ilta luontopolulle metsään ja kallioille kiertämään jouluaiheista Matka jouluun -polkua lasteni kanssa.
Mukanamme oli taskulamppuja, joilla valaisimme matkaamme. Rastit oli merkattu heijastimin. Kuitenkin polun loppupäässä oli kohta, jossa ei lamppujemme valokeilaan ensin osunut yhtään heijastinta emmekä löytäneet luontopolun omia maalimerkkejä puissa.
Hetken päästä sain lamppuni valokeilaan useita enkelien muotoisia heijastimia ja ne ohjasivat meidät uudelleen polulle. Hetken matkan päästä jo pitkälle näkyi myös tähden muotoinen valo. Löysimme viimeiselle rastille kulkemalla tähden suuntaan.
Elämässä tulee hetkiä, kun ei tiedä mihin suuntaan pitäisi mennä. Kaipaisi selkeää merkkiä, minkä suunnan valitsisi.
Jokainen valintamme muokkaa sitä polkua, jota me kuljemme elämän matkalla. Tietäjät tekivät valinnan seurata tähteä, valinnan ottaa Herodeksen kutsun vastaan, valinnan jatkaa matkaa taas tähteä seuraten. Valinta tähden seuraamisesta auttoi heitä löytämään tallin, jossa Jeesus oli vastasyntyneenä lapsena.
He olivat jo ennen lähtöään valinneet ne lahjat, joita halusivat lapselle antaa ja nyt antoivat ne. Unessaan saamansa varoituksen myötä, he valitsivat palata toista tietä takaisin eivätkä valinneet mennä kertomaan Herodekselle Jeesuksen olinpaikkaa. He saivat merkkejä, tähden ja unen.
Me kaikki saimme merkin näistä tapahtumista. Jeesus ei ole valo vain yhdelle kansalle, vaan koko maailmalle. Joulun sanoma kuuluu kaikille. Me voimme tehdä valinnan, otammeko sanoman vastaan ja valinnan jaammeko tuota sanomaa muille.
Voimme tehdä valinnan, suljemmeko toisia ulkopuolelle vai otammeko kaikki avoimin sydämin vastaan yhteisen pöydän äärelle.
Voimme valita seurata valoa ja tähteä kuten tietäjät aikanaan ja jonain päivänä se ohjaa meidät Jeesuksen luo.
Tuula Anttila
Kirjoittaja on nuorten kuuntelija, pöytälaatikkorunoilija ja sosionomi YAMK-diakoni
