Kun 15-vuotias Kari Hirvonen aikoinaan osti EMW 350:n osat, hän ei arvannut, mihin rakenteluinnostus vielä johtaa. Tekniikasta kiinnostunut nuori kokosi koulukaverin naapurilta edulliseen hintaan ostamistaan osista toimivan moottoripyörän parissa vuodessa. Ajamista toki piti odottaa vielä vuosi.
– Se ei ollut entisöity, vaan pikkuisen muunneltu, mutta kipinä lähti siitä. Sitten vierähti muutama vuosi halpojen käyttöautojen rassailussa. Kaverin kautta löytyi myös seuraava projekti, Volvo Duet, joka oli vuosimallia 1967. Se oli huonossa kunnossa, mutta rakentelin sen ihan käyttöautoksi.
Varsinainen jättiprojekti ja entisöityjen autojen aateliin lopulta päätynyt projekti alkoi 1990-luvun alussa.
– Ostin työkaverilta niin sanotun kantti-Chevroletin osat. Työkaveri rakenteli avomallista vuoden 1923 Chevroletia, ja hänelle oli kertynyt osia toisen auton verran. Niistä lähdin rakentelemaan, ja 10 vuotta hommassa meni. Tosin siinä välissä rakennettiin talokin, muistelee Kari Hirvonen.
Lokasuojat tuli vaihtokaupalla
– Auton runko on tehty puusta, ja puutyöpiirissä rakensin osat lahonneen puoliskon tilalle ehjän puolen mallin mukaan. Kulutusosia autoon löytyi jenkeistä tilaamalla, mutta se oli mutkikkaampaa kuin nykyisin. Elettiin aikaa ennen nettiyhteyksiä, joten ensin piti hommata katalogi ja sitten soittaa jenkkeihin ja tilata osia. Nykyisin netistä löytyy vaikka mitä. Samoin rompetoreilta löytyy osia – ja samoista asioista kiinnostuneita harrastajia.
– Takalokasuojia metsästin kauan. Yhdellä harrastajalla sellaiset oli, mutta hän ei suostunut oikein niitä myymään. Rahalla ostaminen ei käynyt ollenkaan, mutta sitten lopulta sain vaihdettua lokasuojat itselläni ylimääräisiksi jääneisiin osiin.
Pitkäjänteinen ja tarkka työ palkittiin. Kari Hirvonen voitti Olavi Sallinen -entisöintipalkinnon vuonna 2001. Palkinnon saajan valitsevat Tampereen seudun mobiiliautojen tarkastajat vuosittain. Kiertopalkinnon lisäksi kantti-Chevrolet pääsi näytteille Vehoniemen automuseoon pariinkin kertaan.
Seuraavakin projekti löytyi työkaverin kautta. Työkaverin isällä oli vuoden 1952 Austin, joka oli poistettu 1962 liikennekäytöstä ja seissyt siitä asti tallissa.
– Ilmeisesti Austinin tekniikka oli vaikuttanut ajopelin hylkäämiseen, sillä Austin oli joutunut useasti uusintakatsastukseen. Se oli kuitenkin yllättävän hyvässä kunnossa, ja projekti valmistui kolmessa vuodessa.
Pitkät kruisailut osin pannassa
Tänä keväänä Kari Hirvonen toteutti jo pienenä poikana syntyneen haaveensa. Seurakunnan kerhossa Ruovedellä oli koottu kerran viikossa autojen pienoismalleja. Kari Hirvosen käsiin oli tullut Corveten pienoismalli.
– Siinä oli niin hieno malli, että se jäi mieleen. Tämä Corvette löytyi Hämeenlinnasta. Sen moottori ja vaihdelaatikko ovat hyvässä kunnossa ja laittamista on oikeastaan vain maalipinnassa.
Paklaus- ja maalaustyöt ovat kuitenkin Kari Hirvosen mielestä tylsimpiä töitä autojen entisöinnissä, sillä paklaus ja hionta vaativat pitkäjänteisyyttä ja tarkkuutta ja maalaus taas hyviä olosuhteita.
– Olen aika tarkka näissä projekteissa. Jos mutterin kanta on nuljaantunut, niin mutteri vaihdetaan. Tai jos jokin tekniikassa on jäänyt vaivaamaan, niin sitten puretaan.
Myös Corvetella ajaminen vaatii vähän totuttelua, kun istuimet ovat ikään kuin takarenkaiden päällä ja keula on pitkä. Mäkisessä maastossa ajaessa keula peittää tien ja parkkeeraamisessa pitkä keula pitää muistaa. Uljaat käyntiäänet ja muodokas ulkoasu saavat ihastelua osakseen, vaikka 20 litraa polttoainetta haukkaavalla autolla ei pitkiä kruisailuja viitsi tehdä.
– Laskin, ettei Tuurista asti Keskisen ilmaista bensaa olisi tällä kannattanut lähteä hakemaan, kun matkaan olisi kulunut jo 70 litraa ja tankkiin mahtuu 90 litraa polttoainetta. Mutta kyllä tämä silti ihastelua aiheuttaa. Kävin katsastamassa Corveten ja siellä katsastusmies tuumi, että jos Eurojackpotissa onnistaa, hän hankkii samanlaisen, naureskelee Kari Hirvonen.
Ensimmäiseksi yleinen auto
Sellaiselle, joka pohtii autojen entisöinnistä harrastusta, Hirvonen antaa neuvon.
– Kannattaa valita yleinen auto, johon osia löytyy helposti. Hyvä esimerkki on Toyota Corolla. Ja harrastus vaatii pitkäjänteisyyttä ja kiinnostusta tekniikkaa kohtaan. Mopoista ja moottoripyöristä on myös hyvä aloittaa, sillä niissä ei ole samalla tavalla koritöitä kuin autoissa.
Ja tuleehan se tunnustus, vaikka vastuuta ja teknistä tarkkuutta entisöitävät ajoneuvot vaativatkin.
– Olen minä vähän viritellytkin. Isä ja äiti toimivat kauppiaina Ruovedellä, ja minä toimin juoksupoikana ja toimitin tavaroita asiakkaille tavaramopolla. Sitä hieman virittelin, jotta homma hoituisi nopeammin. Ei asia tainnut koskaan paljastua. Ja ehkä tässä hommassa on myös vähän geeniperimää. Ennen kauppiaaksi alkamista isällä oli autokorjaamo, mutta selkävaiva pakotti vaihtamaan ammattia. Isältä sain paljon neuvoja ja apua pulmissa, Kari Hirvonen kiittelee.
