Totesin olevani uuden haasteen edessä, kun sain tehtäväkseni kirjoittaa hartauskirjoituksen matkaevääksi tulevalle viikolle. Koen olevani enemmän kuvataiteilija kuin kirjoittaja.
Olen elämäni aikana kiertänyt monissa taide-, konsertti- ja teatterisaleissa. Nähnyt monenlaista harrastajien ja ammattilaisten tekemää taidetta. Monet työt ovat tehneet syvän vaikutuksen ja saaneet minut hämmästyksen valtaan: miten joku ihminen voi tehdä ja luoda jotain niin liikuttavaa – kuvataiteilija käsillään tai esiintyvät taiteilijat äänellään ja roolisuorituksiin eläytymisellään.
Me ihmiset olemme kaikki katoavaisia, mutta monen taiteilijan työ jää elämään, vaikka tekijä on jo siellä ”taivaan kodissa”. Taiteilija fyysisenä olentona katoaa pois, mutta taide ei kuole – se jää elämään. Vanha aforismi kuuluu ”Taide pitkä, elämä lyhyt”.
Niin, se elämä on tosiaan lyhyt aika. Mietin joskus omaa elämääni, jota sävyttävät monet muistot lapsuudesta tähän hetkeen. Elämää voisi verrata keväällä eloon heräävään luontoon, joka kukoistaa kesän ja syksyllä kuihtuu pois. Jäljelle jäävät kaipaus ja muistot.
Suurten mestareiden muinoin maalattua taidetta katsellessa ajatukset siirtyvät kaukaisuuteen. Onko se kaukaisuus todella kaukana? Kun siirrymme täältä rajan taakse sanomme kauniisti, ”hän siirtyi ajasta ajattomuuteen”. Elän tässä hetkessä ja mietin mitä se ajattomuus oikein on?
Elämme maailmassa, jossa moni kokee olevansa huono-osainen ja vaikeuksiensa kanssa yksin. On sotia ja sairauksia, ja viime aikoina koronavirus on muuttanut elämäämme. Kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on suuri. Kaiken keskellä muistakaamme kuitenkin, että kaiken luoja varjelee meitä nyt ja päiviemme loppuun saakka. Meidät on kastettu kolmiyhteisen Jumalan nimeen ja siitä meitä muistuttaa Pyhän kolminaisuuden päivä, jota vietämme sunnuntaina.
Monet virsien sanat kuvastavat hyvin elämää ja auttavat meitä jaksamaan. Matkaevääksi tulevalle viikolle löytyi säkeistö virrestä 129: ”Jumala kolmiyhteinen, salattu, iankaikkinen! Oi Herra kaikkivaltias ja suuri, pyhä, laupias, ylistys nouskoon taivaisiin, kun katsot meihin ihmisiin!”
Timo Musturi
Oriveden seurakunnan luottamushenkilö, kuvataide- ja kulttuuri-ihminen Juupajoelta.
