Palmusunnuntaina alkaa paastonajan viimeinen viikko eli pyhä viikko, jolloin kristityt ympäri maailmaa muistavat Jeesuksen elämää, kuolemaa ja ylösnousemusta. Kun pohdimme Jeesuksen voittoisaa tuloa Jerusalemiin, meidät haastetaan pohtimaan palmusunnuntain merkitystä oman elämämme kannalta.
Palmusunnuntaina ihmisjoukot heiluttivat palmunoksia ja huusivat ”Hoosianna!” kun Jeesus ratsasti aasin selässä Jerusalemiin. He toivottivat hänet tervetulleeksi kuninkaaksi toivoen, että hän johtaisi heidät vapauteen sorrosta ja epäoikeudenmukaisuudesta.
Kuten tiedämme, Jeesuksen tehtävä ei kuitenkaan ollut maallinen voima ja arvovalta. Sen sijaan hän tuli näyttämään meille rakkauden, nöyryyden ja uhrauksen tien. Hän tuli tarjoamaan meille iankaikkista elämää.
Mitä palmusunnuntai siis merkitsee meille tänään? Se haastaa meidät ajattelemaan, millaista kuninkuutta haluamme omaan elämäämme.
Etsimmekö valtaa ja hallintaa toisten ihmisten kustannuksella vai pyrimmekö palvelemaan ja rakastamaan heitä? Etsimmekö väliaikaisia ratkaisuja ongelmiimme vai luotammeko rakkauden ja myötätunnon voimaan kestävän muutoksen aikaansaamiseksi?
Palmusunnuntai haastaa meidät myös pohtimaan, miten toivotamme Jeesuksen tervetulleeksi omaan elämäämme. Otammeko Hänet riemuiten ja avoimin sydämin vastaan, kuten ihmisjoukot palmusunnuntaina, vai suljemmeko sydämemme häneltä? Pyrimmekö seuraamaan hänen esimerkkiään nöyryydestä ja palvelemisesta vai tavoittelemmeko omia etujamme ja halujamme?
Suvi Teräsniskan laulun sanoin, tämä maailma tarvitsee rakkautta. Kun päästämme Kristuksen elämäämme, saamme luottaa siihen, että Hän saa aikaan parantumista ja muutosta sekä meissä että myös ympäröivässä maailmassa.
”Tämä maailma tarvitsee rakkautta, niin kuin pimeys pimeyden alla tarvitsee valoa. Turha väittää muuta, turha vastaan sanoa, tämä maailma tarvitsee rakkautta.”
Aliina Hakonen,
nuorisotyönohjaaja
Oriveden seurakunta
