Katsotaanpa tuon kiistellyn maa-alueen historiaa noin kaksituhatta vuotta taaksepäin, kun Israelin kansa hajotettiin tottelemattomuuden vuoksi kaikkeen maailmaan vuonna 70 jKr:n. Tekstini perustuu Ulla Järvilehdon puheeseen 1980-luvulta.
Maasta, jonka Jumala oli antanut Abrahamille, Iisakille, Jaakobille ja heidän jälkeläisilleen ikuisiksi ajoiksi, niin ketkä sitä ovat hallinneet sen jälkeen ja millä perusteilla.
Vuodesta 70 jKr vuoteen 395 aluetta hallinnoivat roomalaiset, vuodesta 395 vuoteen 636 bysanttilaiset. Vuosina 636–1072 alue oli arabien hallussa, 1072–1099 alue oli seljukeilla, 1099–1291 se oli ristiretkeläisten hallussa, 1291–1516 alue oli mamelukeilla.
Mamelukit jakoivat maan kolmeen hallinta-alueeseen Gassaan, Safediin ja Damaskoon. Alueella ei ollut mitään erikoista yhtenäistä nimeä, puhumattakaan, että se olisi ollut valtiollisesti itsenäinen.
Vuosien 1516–1917 välisen ajan alue oli turkkilaisten ottomaanien hallussa. Silloinkaan sillä ei ollut yhtenäistä nimeä, vaan sen katsottiin kuuluvan syrjäalueena Syyrian maakuntaan.
Vuonna 1917 maa siirtyi brittien mandaattialueeksi. Tuona vuonna annettiin ns. Balfurin julistuksella laaja maa-alue Israelin kansalle kodiksi. Vuonna 1922 jaettiin Balfurin julistuksella jo kerran Israelille annettu maa-alue kahtia pienemmäksi Israeliksi ja suuremmaksi Transjordaniaksi, joten palestiinalaisvaltio tuli perustetuksi tuossa jaossa. Siis nykyinen Jordania on palestiinalaisvaltio.
Nykyisen Jordanian väestöstä ja hallituksen jäsenistä enemmistö on palestiinalaisia. Tässä 1922 jaossa nykyinen kiistelty Länsirannan alue, vanhalta raamatulliselta nimeltään Juudea ja Samaria luettiin Israelille kuuluvaksi.
Nykyään Länsiranta on poliittisen ja diplomaattisen painostuksen seurauksena luovutettu palestiinalaisten hallintaan. Minä uskon, että vain väliaikaisesti!
Kalevi K. Tuomivaara