Hengen eväitä: Milläs minä pääsisin taivaaseen? 

Niin vaikea hyväksyä  

kaitaa tietä.  

Moni haluaa  

muuttaa porttia  

tietä

niin että sinne pääsee  

kulkematta ristin kautta.

Toinen tekee sen  

haluamalla kaikkien pääsevän taivaaseen  

uskomatta 

ilman anteeksiantamuksen tarvetta.  

Silloin portti puuttuu kokonaan  

tie ei eroa laveasta.  

Toinen taas pyrkii  

kaventamaan tietä  

varmuuden vuoksi  

ettei vahingossakaan  

kulkisi laveaa tietä.  

Samalla moni kulkija  

uupuu nuorallakävelyyn.  

Tällöin portti  

ristinmuotoinen  

unohtuu jälleen,  

katse kiinnittyy  

omaan vaellukseen.  

Niin vaikeaa olla  

pelastusta tarvitseva  

syntinen. 

Nuorena aikuisena luin traktaatin lopunajoista ja aloin pelätä, etten ole tarpeeksi uskossa, että pääsisin taivaaseen. Aloin suorittaa uskoa sen sijaan, että olisin turvautunut armoon. Lakkasin kuuntelemasta muuta musiikkia kuin hengellistä ja lukemasta muita kuin hengellisiä kirjoja, vain muutaman esimerkin mainitakseni. Uskosta katosi ilo ja katse suuntautui lähinnä itseen ja omien onnistumisten ja virheiden tarkkailuun. Yritin pysyä kaidalla tiellä omin avuin. 

Monella on tänäkin aikana käsitys uskonelämästä juuri tuon kaltaisena suorittamisena ja uskovista tiukkapipoina, jotka pitävät itseään muita parempina. Tätä virheellistä käsitystä esiintyy valitettavasti myös joissain uskonyhteisöissä, mutta erityisen yleinen käsitys on uskovien piirin ulkopuolella. Ja ymmärrettävästi luotaantyöntävä, kukapa haluaisi vetää tukan nutturalle ja alkaa palvella sellaista Jumalaa, joka tekee elämästä vielä raskaampaa ja tylsempää. 

Mukavammalta tuntuu ajatus sellaisesta Jumalasta, joka hyväksyy kaikki ja jonka yhteyteen kaikki ovat tervetulleita. Sana synnistä tai oikeasta ja väärästä nähdään syyllistämisenä ja porttina kohti lakihenkisyyttä suorittamista. Kuitenkin ajatus ja myös julistus oikeasta ja väärästä on tarpeen, että ymmärtäisimme armon tarpeemme. Luojan luomalla ja äärettömän arvokkaalla, mutta langenneella lapsella kun ei ole muuta tietä Isän syliin kuin ristinmuotoisen portin kautta.  

Kaita tie ei siis tarkoita sitä, että tietä kuljettaisiin peläten putoamista jonkun oman virheliikkeen vuoksi, vaan että sitä kuljetaan armon ja Jeesuksen täytetyn työn varassa, yhteydessä Isään ja toisiin kulkijoihin. Tule rohkeasti pieneksi ja armoon turvautuvaksi. Tällä tiellä lähdetään yhdessä levosta liikkeelle! 

Susanna Hänninen

Leave a Comment