Kiitos, tack, thank you, danke, aitäh, merci, gracias, grazie – siinä sana kiitos kahdeksalla eri kielellä. Kiittäminen siis kuuluu kaikkiin kieliperinteisiin. Kaikissa siis tiedetään, että on kiitettävä joistain asioista.
Kiitoshan kuuluu asiaan silloin, kun on saanut jotain aineellista tai aineetonta hyvää joltakulta. Kiitollisuus on myös ensi sunnuntain kirkollinen aihe. Raamatun tekstit puhuvat eri tilanteista, joissa on ollut kiitollisuutta, mutta myös kiitämättömyyttä.
Kiitollisuus on positiivinen elämänasenne. Me voimme sisällyttää elämäämme iloa ja kiitollisuutta, mutta myös kaunaa ja katkeruutta. Miten saisinkaan elämääni enemmän iloa ja kiitollisuutta kaunan ja katkeruuden sijaan? Siinä on hyvä kysymys ja miettimisen aihe itse kullekin.
Tätä kirjoittaessani minun piti tarkistaa nopeasti työpuhelimestani eräs asia. Ihmettelin, kun koodini ei toiminutkaan ja juuri, kun ymmärsin syyn, olin laittanut normaalin koodini siihen. Puhelimessa oli koko ajan viesti, että anna SIM-kortin koodi. Sitten tuli viesti: anna PUK-koodi! Mistäpä sen saan? Alkoi kova metsästys palveluntarjoajalta, koska minun piti olla viikonlopun yli puhelinpäivystäjänä seurakunnassa. No, kyllähän sain sen sitten lopultakin ja elämä palautui entiselleen.
Saatuani hoidettua asian taas kuntoon huomasin, millaista vuoristorataa tunteeni kävivät tämän prosessin aikana. Siinä oli pettymystä, ilkeitä asioita koko tietoliikenteestä ja siitä riippuvaisuudesta, mutta lopulta kiitollisuutta, että elämä palautui normaaliin taas. Ja normaalia ja turvallistahan me haluamme ja haemme.
Jeesus sanoi: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon”. Kiitos Vapahtajallemme turvallisesta lepopaikasta ja levosta.
Sauli Keskinen
rovasti, vt. kappalainen Oriveden seurakunnassa
