Kun sää on poutainen ja tuuli leppoisa, Längelmäen Veneilijöiden puheenjohtaja Ari Liinamaa starttaa matkaveneensä dieselkoneen ja suuntaa Karpin satamasta Pappilanselälle. Seurana ovat usein lapsenlapset, joista on hyvää vauhtia kasvamassa uuden polven veneilijöitä.
Liinamaa aloitti veneilyharrastuksensa lähes 50 vuotta sitten. Läheinen suhde veneisiin tuli kodin perintönä. Isä teki työtä opettajana, ja hän rakenteli siinä samalla veneitä.
– Tämä innostus lähti isäni antamasta esimerkistä. Rakensin ensimmäisen oman veneeni, optimistijollan, neljännellä luokalla.
Liinamaan nykyinenkin kulkuväline on isohkon työn tulos. Tilava matkavene oli viettänyt useamman vuoden ulkosalla kehnosti suojattuna. Ostettuaan veneen Liinamaa purki sisustuksen ja rakensi sen kokonaan uudelleen.
Veneellä on nyt ilo ajella, ja sisätiloissa riittää nukkumapaikkoja viidelle-kuudelle retkeilijälle. Reilun 200 hevosvoiman dieselkone antaa 20 solmun matkavauhdin. Kun ei ole kiire, kahdeksan solmua mittarissa suo aikaa katsella maisemia kaikessa rauhassa.
Liinamaa tekee ainakin kerran kesässä muutaman päivän matkan Tampereelle tai Hämeenlinnan suuntaan. Hän ajelee harvoin aivan lähivesillä, ne kun ovat jo tulleet todella tutuiksi.
– Lähden vesille, kun sää suosii. Kehnolla kelillä riittää tekemistä veneessä ja rannalla. Veneiden kanssa puuhailu ja yhdessäolo muiden veneilijöiden kanssa on iso osa tätä harrastusta.
– Pojanpoikanikin on innokas veneilijä ja kalastaja. Jos emme lähde vesille, vietämme aikaa satamassa, grillaamme ja olemme veneessä yötä. Saunassa käymme tuossa vieressä Kossin Alpon saunalautalla.
Yhdellä mökki, toisella vene
Suomessa koettiin veneilybuumi laman jälkeen 1990-luvulla. Längelmävedelläkin liikkui tuolloin paljon veneitä.
– Veneilykulttuuri oli silloin erilaista. Isot porukat lähtivät usean veneen voimin pidemmille reissuille viikonloppuja viettämään. Matkat suuntautuivat Taulusaareen, Valkeakoskelle, Tampereelle ja Hämeenlinnaankin, Liinamaa muistelee.
– Tällainen yhteisöllisyys on kadonnut. Nykyinen 30–40-vuotiaiden sukupolvi ei ole kovin kiinnostunut veneilystä. Nuoremmilla on paljon pulpettiveneitä, joilla he kalastavat yksin tai pikkuporukalla.
Veneily ei ole Liinamaan mielestä kovin kallis harrastus. Kohtuuhyvä perusvene maksaa kymppitonnin verran. Traileri ja muut varusteet tulevat siihen päälle. Suuremmat veneet maksavat tietysti enemmän.
– Vene on minulle kesämökin korvike. Toiset ostavat mökin ja viettävät kesät siellä. Veneilijänä voin vaihtaa maisemaa aina, kun näkymät alkavat kyllästyttää.
Talkootyötä riittää
Längelmäen Veneilijät perustettiin vuonna 1997. Jäseniä on viitisenkymmentä.
Seuran tukikohta sijaitsee Karpin satamassa. Sinne on rakennettu ja kunnostettu talkoilla kokoontumistila terasseineen.
Toimintaan kuuluu kaupungin venesatamien ylläpito Karpinlahdessa, Tähtiniemessä ja Venehjoella. Seura on saanut satama-alueet kaupungilta käyttöönsä. Se hoitaa satamien kunnossapidon ja venepaikkojen varaukset sekä kerää paikkavuokrat.
Kunnossapito tehdään palkattomana talkootyönä. Paikkavuokratulot menevät ylläpidon kiinteisiin kuluihin. Lisäksi seura toteuttaa vuosittain jonkin kunnostushankkeen.
– Yritämme saada kaupungilta rahaa isompiin kunnostuksiin. Pitkään oli aika niukkaa, mutta nyt tunnelin päässä näkyy jo valoakin, satamamestari Alpo Kossi toteaa.
Karpin satamassa on 40 venepaikkaa, ja siellä on tilaa suuremmillekin veneille. Tähtiniemen rannassa on 50 soutuvenepaikkaa, josta kymmenkunta on nyt vapaana. Venehjoella on 25 paikkaa soutuveneille ja pienemmille moottoriveneille.
– Olemme raivanneet rantojen puustoa ja kunnostaneet satamateitä. Karppiin tehtiin aidat ja asennettiin valvontakamerat kolmisen vuotta sitten.
– Tähtiniemessä ranta on osin huonossa kunnossa. Matalan rannan ruoppaus ja kasvuston poisto olisi tarpeen.
Seura ei pysty kustantamaan kunnostusta, joten kaupungin tukea tarvitaan. Uudet veneiden kiinnityspaalut, ruoppaus ja muu kunnostus maksavat noin 5 000 euroa.
Karpin satamaan seura sai kaupungilta puutavaran, josta talkooväki rakensi kiinteän laiturin vesillelaskuluiskan viereen. Myös luiska kunnostettiin. Talkoissa olivat osallisina Längelmäveden Veneilijät, Längelmäveden Uistelijat ja kaupunki.
Myös sataman parkkipaikka kaipaa kunnostusta. Seuran oman väen lisäksi paikkaa käyttävät lukuisat veneilijät, jotka laskevat veneensä vesille juuri Karpissa. Lähialueen uistelijat ovat keskittäneet kilpailutoimintansa Säynäniemeen.
– Kisoissa on mukana jopa yli 150 venekuntaa, jolloin alue on aivan tukossa.
