– Fiilikset ovat onnelliset. Yöunet ovat olleet pätkittäisiä, mutta yhtään ei silti väsytä. Omaansa kiintyi heti, ja yöllä on välillä katsottava, hengittääkö vauva.
Näin kuvailee äitiyden ensi tuntemuksiaan noin kolmen viikon kokemuksella orivesiläinen Susanna Rikala, 29.
Hän on myös helpottunut, että edellisen päivän neuvolakäynnillä oli saatu huojentavia uutisia ja vauvan paino oli lähtenyt hienosti nousuun. Kaksiviikkoisella oli painoa 4,2 kiloa ja pituutta 55 senttiä. Parissa viikossa vuoden ensimmäinen orivesiläisvauva olikin saanut jo yli 700 grammaa ja pituuttakin pari senttiä.
Lue myös: Vuoden ensimmäinen orivesiläisvauva tuhisee jo kotona Päilahdessa – hän syntyi 12. tammikuuta
Mestariksi kutsuttava vauva heräileekin ruokailemaan melko säännöllisesti kahden tunnin välein. Äiti kertoo, että vatsavaivoja on alkanut nyt olla, ja ne valvottavat varsinkin aamuyöstä.
– Päivät vauva kerää energiaa yötä varten, naurahtaa isä Jere Ojanen, 34.
Paljon on tullut uutta ja ihmeellistä, tuoreet vanhemmat kertovat.
– Imetys vie alussa paljon aikaa, ja vaippoja menee paljon. Moni asia myös hämmentää, ja arki muuttui aika lailla, mutta aika luonnolliselta tämä kaikki kuitenkin lopulta tuntuu, he kiteyttävät.
Ei itsestäänselvyys
12. tammikuuta syntyneen vauvan odotusaika oli huolien sävyttämä. Aiemmin yhden keskenmenon kokeneena vanhempia pelotti, sujuuko kaikki nyt hyvin loppuun asti.
– Raskausaika ei ollut ehkä niin nautinnollista, vaan sitä odotti, että lapsi syntyy, Rikala kertoo.
Jo etukäteen he olivat valmistautuneet siihen, että raskautumisessa saattaa kestää pitkään.
– Pari vuotta meillä kestikin tässä prosessissa, johon sain lääketieteellistä apua kevyistä hoidoista, Rikala kertoo.
He kehuvat vuolaasti Taysin hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikalla saamaansa vastaanottoa. Myös isä on huomioitu niin siellä kuin neuvolakäynneilläkin. On tuntunut tärkeältä, että hänenkin kuulumisiaan on kyselty.
– Myös meidän suhteemme on vahvistunut tämän kokemuksen myötä.
Hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikalla tuntui käyvän paljon väkeä, Rikala ja Ojanen pistivät merkille. He painottavat, ettei lasten hankkimisesta tulisi koskaan udella.
– Mekin olemme saaneet niitä kommentteja, että koskas teille alkaa lapsia tulla, kun olette olleet jo niin pitkään yhdessä. Emme kauheasti puhuneet siitä, että olemme käyneet hoidoissa, Rikala kertoo.
– Se siinä harmittaa eniten, että kysellään, koskas teille tulee. Toiset eivät välttämättä koskaan saa, toiset eivät halua ja toisilla on muuten vaikeuksia, Ojanen jyrähtää.
”Vuodeosastokokemus oli järkyttävä”
Lopulta vauva viihtyi masussa viikon verran yliaikaakin. Synnytys nähtiin parhaaksi käynnistää äidin korkeiden verenpaineiden ja vähäisen lapsiveden määrän takia.
Synnytyskokemusta Rikala kuvailee tosi hyväksi. Orivesiläisen kätilön ja kätilöopiskelijan kanssa vanhemmat kokivat olleensa luotettavissa käsissä ja vaikuttuivat heidän ammattitaidostaan.
Kokemuksistaan vuodeosastolta he eivät voi sanoa samaa.
– Vuodeosastokokemus oli järkyttävä. Olin ajatellut, että synnytyksestä voisi jäädä jotakin, mutta jäikin vuodeosastolta.
Rikalan mielestä meininki osastolla oli kaoottinen, ja hän kokee jääneensä tyystin ilman vauvanhoito- ja imetysohjausta.
– Yksi kätilö sanoikin, että osuimme kaikkein kiireisimpään aikaan.
Vanhempainvapaalle maatalousyrittäjän työstään heti pojan syntymän jälkeen jäänyt Jere Ojanen lähettääkin terveisiä aluevaltuutetuille.
– Älkää säästäkö ihan kaikesta!
Kotopuolessa isona apuna ja tukena on ollut neuvolan Ulla eli Ulla Santahuhta.
– Hän onneksi auttoi kotikäynnillä imetysasentojen kanssa. Hän on ollut muutenkin tosi isona tukena myös raskausaikana, ja häntä on ollut helppo lähestyä, Rikala ja Ojanen kiittelevät.
Nyt nautitaan!
Vauva nukkuu tyytyväisenä kaukalossaan pikkuiset kädet suloisesti leuan alla. Samainen asento on ikuistunut myös ultraäänikuviin.
– Olemme katselleet kovasti, kumman näköä on, mutta ei oikein vielä osaa sanoa. Tummat hiukset ja pituus ovat isältä. Veljeni sanoi, että minun nenäni, mutta mielestäni ei, Susanna Rikala nauraa.
Mestarin tulevasta nimestä on vielä pohdinta meneillään, mutta toinen nimi on jo päätetty ja se tulee Ojasen suvusta.
Mutta ei nimen kanssa vielä tarvitse hötkyillä, vaan nyt nautitaan vauvakuplasta.
– Kaveripiirissä on paljon lapsia, ja tiedän, että vaikka on huonoja öitä, vauva-aika on lyhkäinen. Tästä ajasta osaa nauttia, Rikala toteaa.
Senkään suhteen ei paineita oteta, miten vauvaa kasvatetaan tai mitä hänestä isompana tulee. Rikala ja Ojanen vannovat rajojen ja rakkauden nimeen, mutta muuten lapsi saa olla sellainen kuin on.
– Moni on sanonut, että pojasta tulee hyvä jatkaja sikatilalle. Hän saa kuitenkin itse päättää, emmekä häntä siihen pakota, vanhemmat korostavat.
