Oriveden seurakunnan ensi vuoden talousarvion ensimmäinen versio, jota käsiteltiin marraskuun alussa kirkkoneuvostossa, oli noin 234 000 euroa alijäämäinen. Kirkkoneuvosto palautti sen uudelleen valmisteluun saatteella, että alijäämä on saatava 100 000 euroa pienemmäksi.
Kun työalat olivat käyneet läpi omia esityksiään, alijäämä oli saatu kutistumaan 136 000 euroon. Kirkkoherra Mika Tapiolinna, joka esitteli talousarviota kirkkovaltuustolle talouspäällikön poissaolon vuoksi, kertoi, että säästöjä löytyi vaadittu 100 000 euroa, ja talousarviossa 2025 päästään toivottavasti strategioiden siirtyessä käytäntöön jo pienempään alijäämään.
Jyrki Tuomaalaa kiinnosti, miten tähän on päästy, kun näinkin paljon on saatu alijäämää kutistettua. Hän muistutti, että talousarvio on menojen osalta viranhaltijoita sitova. Mitä sitten, jos loppuvuonna huomataan, etteivät rahat riitä, vaikka kuinka pihistäisi?
– Sitten tuodaan lisätalousarvio kirkkovaltuuston hyväksyttäväksi. Isompia säästökohteita on esimerkiksi viestintätyöntekijän palkkaamisesta luopuminen. Myös tulopuolen asioita on tarkentunut matkan varrella, kertoi kirkkoherra kirkkovaltuustolle. Muuten työalat ovat käyttäneet juustohöylää menojen karsimisessa.
Talousarvion lukuja ohjasivat myönteiset odotukset liittyen verotulon kasvuennusteeseen ja odotus energiahintojen laskusta edellistalveen verrattuna. Palkkoihin on budjetoitu 3,5 prosentin korotus.
Viestintä nousi yhdeksi puheenaiheeksi
Viestintäsuunnitelmaa aletaan kuitenkin rakentaa eri työaloille, ja viestintä nousi esiin myös monen valtuutetun puheissa. Varajäsen Juha Haikka painotti, että viestintää täytyy saada nuorisolle tarpeeksi, kun vain osattaisiin tuupata sitä oikean kanavan kautta.
Maija Peltola kannatti myös lämpimästi viestinnän kehittämistä. Hän toivoi myös toimintasuunnitelman löytyvän seurakunnan nettisivuilta ja halusi yhden konkreettisen lisäyksenkin sinne. Oikeaa sanaa haettiin pitkään yhdessä.
Peltola tarttui lauseeseen: ”kutsutaan seurakuntalaisia seurakuntaan”. Hän toivoi, että kohteena olisivat muutkin kuin seurakuntaan kuuluvat. Ilkka Hjerppe kannatti ajatusta, että seurakunta on lähetystehtävänkin näkökulmasta avoin kaikille paikkakuntalaisille, miksei myös kesäasukkaille. Keitä siis oikein kutsutaan?
– Tässä huomataan, miten vaikeaa viestintä on. Voisiko siihen laittaa yksinkertaisesti: ”kutsutaan kaikkia mukaan”.
Näin päätettiinkin.
Juha Hakonen lausui ääneen havainnon, että seurakunnan toiminnassa on paljon oheispalveluita, joista seurakunta maksaa niiden tekijöille, kuten vartiointi, ict-palvelut ja esimerkiksi työterveyspalvelut. Hän kokee kunnia-asiakseen saada selville, mistä silloin maksetaan ja onko niistä mahdollista karsia, esimerkiksi vartioinnista.
Tuula Sivusaari oli katsellut investointeja ja kuullut, että seurakuntatalolle suunnitellaan sähköurkujen hankintaa. Talousarvion investointiosassa ei tästä kuitenkaan ole mainintaa.
Hän kysyi myös aikeista muuttaa Längelmäen kirkon katto kuparikatoksi ja kyseli, onko tehty laskelmia muutoksen järkevyydestä.
Kirkkoherra Mika Tapiolinna kertoi, että kirkkoneuvosto on käsitellyt urkuhanketta, mutta se ei sisälly ensi vuoden investointisuunnitelmaan, koska hanketta pitää vielä tutkia.
Mietinnässä jopa paanukaton vaihto huoltovapaaseen, mutta kalliiseen kupariin
Ensi vuoden investointisuunnitelmassa suurin hanke tosiaan on, että lähdetään selvittämään ja valmistelemaan Längelmäen kirkon kattomateriaalia.
Tapiolinna taustoitti, että kirkkojen paanukattoja on jossakin vaiheessa tervattu kivihiilitervalla, joka on ollut vastoin suosituksia. Isoimmat pitoisuudet ovat juuri Längelmäen kirkossa, ja tästä on seurannut, etteivät uudet tervat enää imeydy kattoon.
Siksi on alettu miettiä jopa kattomateriaalin vaihtoa kupariin, vaikka se kalliiksi tuleekin. Viiden vuoden välein uusittava tervaus maksaa joka kerta 80 000–90 000 euroa, ja jos kattoremonttiin menee runsaat 300 000 euroa, kuten investointisuunnitelmaan on merkitty, se maksaisi itsensä melko nopeasti.
Kirkkohallitukselta on saatavissa myös avustuksia tällaisiin remontteihin, ja museovirastokin on ollut viime aikoina sallivampi näitä muutoksia kohtaan. Hyväksytäänhän jo kirkkojen sisätilojenkin muutokset monitoimitiloiksi penkkien poistoineen.
Päätöstä tulevasta kattomateriaalista ei siis ole tehty, vaan asiaa selvitellään ja tässä kuulostellaan myös seurakuntalaisten mielipiteitä, samoin Oriveden ja Jämsän yhteisen, Längelmäen puolen asioita käsittelevän kirkkotoimikunnan näkökulmia.
Keskustelu jatkuu luottamuselimissä, mutta uusimiseen löytyy tarvittaessa talousarvion investointisuunnitelmassa mainittu 320 000 euroa. Onhan myös tiedossa, että Längelmäen kirkon katossa on halkeamia ja vuotoja, joten jotakin asialle on pikapuoliin tehtävä.
Kirsi Mäkinen kommentoi virtuaaliurkuja, joiden hinnastakin vallitsi monenlaisia arvioita, että seurakunnalla on kaksi kirkkoa, joissa on vasta remontoidut urut ja parempi akustiikka, se saakoon riittää. Kysymys on kuitenkin siirrettävästä sähköisestä soittimesta.
Mikä se sellainen ”papin pöytä” on ja mistä se löytyy?
Aikuistyön kohdalla Liisa-Maria Lenkkeri kysyi, mitä tarkoittaa ”papin pöytä”? Onko se kuvaannollinen vai konkreettinen termi?
Tapiolinna täsmensi, että tällaisia on kokeiltu joillakin paikkakunnilla. Esimerkiksi kahvilassa voi olla pöytä, jossa pappi juttelee kävijöiden kanssa. Ollaan läsnä siellä, missä ihmisiä liikkuu.
Jyrki Tuomaala otti puheeksi kirkkojen muuttamisen monikäyttöisemmiksi. Hän mainitsi, miten hankalia kuoroesitykset edessä ovat, samoin siunausten yhteydessä portaat arkulle ovat korkeat. Tulevaisuudessa varmaan pohditaan, voisiko joidenkin penkkien poisto tuoda lisää avaruutta.
Talousarvioon ei tehty numeromuutoksia, mutta toimintasuunnitelmaan saattaa tulla kysymysten perusteella täsmennyksiä.
