Viitisen vuotta sitten juupajokelaiset Jussi Uusi-Rauva ja Piia Virta päättivät, että karjatilan pitäminen saisi jäädä. Lehmätilan jatkaminen olisi vaatinut suuria investointeja, muun muassa uuden navetan rakentamista.
– Me olimme jo hakeneet ja saaneet ympäristöluvan isoon lypsykarjanavettaan. Sitten meitä vain alkoi se asia arveluttamaan, Jussi Uusi-Rauva sanoo.
Navetan rakennuttaminen alkoi tuntua liian suuren riskin ottamiselta. Pariskunta käänsi kelkkaansa ja perui koko suunnitelman.
Jälkikäteen ajateltuna ajoitus ei olisi voinut olla kovin paljon parempi. Kun päätös oli tehty, niin muutaman kuukauden päästä alkoivat Venäjä-pakotteet ja maidon tuottajahinta laski roimasti.
– Siinä vaiheessa huokaisimme helpotuksesta, koska navetan rakentaminen olisi alkanut juuri siinä vaiheessa, kun pakotteet tulivat voimaan, Uusi-Rauva kertoo.
Navetta sai uudet asukkaat
Lehmät laitettiin pois, mutta navetta sai uusia asukkaita. Uusi-Rauva ja Virta hankkivat sinne 60 karitsaa. Niistä noin 40 oli liharotuisia texeleitä ja loput suomenlampaita.
– Otimme kahta rotua, koska halusimme vähän katsoa, että kumpi niistä olisi meidän olosuhteisiin parempi. Nyt tilanne on se, että texeleitä on jo vähemmän ja mukaan on tullut myös kolmatta rotua eli ahvenanmaanlampaita. Suomenlampaita meillä on eniten ja näin on varmasti myös jatkossa.
Myös ahvenanmaanlampaita tilalla aiotaan pitää, sillä ne ovat ketteriä ja siten hyviä vaihtelevissa ja mäkisissä maastoissa. Niiden villa on myös laadultaan hyvää ja vaaleiden suomenlampaiden seassa kirjavat ahvenanmaalaiset ovat varsinaisia väripilkkuja.
Karitsointiaikaan tekemistä riittää
Nyt uuhimäärä Punaisen Pässin lammastilalla on 100. Vaikka lampurin vuosia on jo se viisi takana, niin isännän mukaan tilalla yhä harjoitellaan lampaiden pitämistä.
– Uusi lampola meidän pitäisi tehdä, mutta vielä emme ole saaneet sitä aikaiseksi. Nykyiset tilat ovat vähän hankalat ja paikat ovat nyt myös täynnä. Eläinmäärää emme voi kasvattaa näissä tiloissa.
– Kannattavuudeltaanhan tämä ei ole sitäkään, mitä lypsykarja oli. Mutta työtaakkaamme tämä on helpottanut ja yksinkertaistanut tilan asioita. Lampaiden pitämisessä on kuitenkin se oma vapautensa.
Lypsylle ei lampolaan tarvitse aamuisin ja iltaisin mennä, mutta kiireisenä eläimet ovat tilan väen etenkin viime aikoina pitäneet. Uuhien syyskaritsointi meni ohi kahdessa ja puolessa viikossa normaalin kuukauden sijaan. Karitsoita syntyi lyhyessä ajassa yllättävän paljon ja osaa niistä on pitänyt syöttää tuttipulloilla.
– Kolmos- ja neloskaritsoita syntyi nyt paljon. Kerran poikinut suomenlammas pystyy kolmoset hoitamaan, mutta ensikolle toivoisi vain kahta karitsaa. Nelosissa on jo selkeästi pulloruokittavia, koska emon maito ei riitä. Lisämaitoa on pitänyt antaa aamuin illoin ja se on vienyt paljon aikaa.
Karitsat vieroitetaan emoistaan kolmen kuukauden ikäisinä. Siinä vaiheessa tilanne normalisoituu joksikin aikaa, koska hoidettavana ovat vain tavalliset ruokinnat. Toinen vuosittainen karitsointiaika ajoittuu helmikuulle.
– Sekin helpottaa työmäärää, kun kesäisin kaikki eläimet ovat laitumella. Valvontaa ja aitojen rakentamista se toki vaatii. Peltotöille on kuitenkin hyvin aikaa, kun sisätilatöitä ei silloin ole.
Lampaat lähtevät tilalta muualle töihin
Iso osa tilan lampaista viettää kesät poissa kotitilalta maisemanhoitotöissä. Viime kesinä tilan lampaat ovat pitäneet huolta muun muassa Lylyn kylän maisemista. Lisäksi niitä on ollut Metsähallituksen paikoissa Päijänteen saaressa ja Muuramessa metsäkohteessa.
– Molemmissa Metsähallituksen kohteissa suojellaan valkoselkätikkaa. Lampaita niihin on haluttu, sillä ne pitävät aluskasvillisuuden lyhyenä. Siitä on apua tikoille.
Maisemointitöihin lampaita kannattaa lähettää, sillä tila saa siitä korvauksen ja samalla omat laidunmaat voidaan hyödyntää muuhun käyttöön. Tavoitteena on, että tila ja sen lampaat saisivat lisää maisemointialueita hoidettavakseen.
– Oma työnsä lampaiden kuljettamisessa tietysti on, mutta sekin on oikeastaan vain mukavaa vaihtelua muulle työlle. Lisäksi lampaiden valvonta maisemanhoitotöissä sitoo, kun eläinten vointi ja laidunalueiden kunto käydään tarkastamassa säännöllisesti.
Koira on tärkeä työkaveri
Lampaiden paimentamisessa tilalla käytetään apuna paimenkoiria. Tällä hetkellä vastuun kantaa työlinjainen bordercollie Bee, mutta sen kahta pentua koulutetaan jo samoihin tehtäviin.
– Vaimon ansioksi koirat menevät, vaikka minäkin Beetä ohjaan ja toista pentua. Mutta koira on lammastilalla aivan välttämätön. Se on ihan sama asia kuin se, että maatilalla pitää olla traktori.
Oppi on osin itse havaittua. Ensimmäisten karitsojen kanssa tilan pitäjät olivat vielä koirattomia ja siksi lauman kanssa aivan pulassa. He eivät meinanneet saada ohjattua karitsalaumaa edes lähilaitumelta lampolaan.
– Metsähallituksen alueella lampaiden laidun on 20 hehtaaria. Ei sieltä metsästä lampaita helposti löydä ilman koiraa, koska emme tarkkaan tiedä, missä lampaat ovat. Koiralle tarvitsee vain sanoa, että käy hakemassa ja sitten se tuo ne, Uusi-Rauva sanoo.
Villat viedään kehräämöön
Lampaat keritään tilalla kaksi kertaa vuodessa. Seuraava kerta on tulossa noin kuukauden kuluttua. Osa uuhista kuitenkin tiputtaa villaa jo nyt.
– Karitsojen imetys on iso muutos aineenvaihdunnassa osalle uuhista ja se näkyy villan putoamisena.
Syksyllä kerittävä kesävilla on kuitenkin parempaa kuin kevätvilla. Tilalta villat viedään kehräämöön jatkojalostettavaksi. Villan hinta on nyt sen verran alhaalla, että tuotoilla ei välttämättä saa kerimiskuluja katettua. Sekin on kuitenkin plussaa, että villasta saa edes jotakin.
– Nyt kysyntää kuitenkin jo onneksi on. Parina ensimmäisenä vuonna villat piti laittaa roskiin, kun niitä ei kukaan halunnut.
Punaisen Pässin lammastila tuottaa myös karitsan lihaa. Se tarkoittaa sitä, että noin kuuden kuukauden ikäisinä osa uuhikaritsoista jää kasvamaan tilalle, mutta suurin osa menee tuottajaorganisaation kautta teurastettavaksi.
Isäntäparin tavoitteena oli, että lihaa olisi myyty mahdollisimman paljon suoraan tilalta. Se osoittautui kuitenkin aika hankalaksi. Jonkin verran jäädytettyä lihaa tilalla on myynnissä, kuten myös taljoja ja villalankoja.
– Me myymme nyt itse lähinnä pois lähtevät uuhet ja jonkin verran karitsoja. Mänttä-Vilppulassa on pienteurastamo, jota olemme käyttäneet. Asiakaskuntamme on aika vakiintunut, muutamaan ravintolaan saamme vähän suurempia määriä myytyä.
Suurin osa kotimaisesta karitsan lihasta tulee markkinoille loppuvuodesta. Varsinaiset sesongit ovat pääsiäinen ja alkukesän grillauskausi. Sen Uusi-Rauva tietää, että lampaan liha jakaa kuluttajien mielipiteet.
– En usko, että suomalaiset tulevat sitä koskaan syömään kovinkaan paljon. Se on marginaalituote. Toivottavasti tilanne kääntyisi sellaiseksi, että meillä opittaisiin syömään Suomessa tuotettua lihaa eikä ulkomailta tuotua.
– Siihen kuitenkin uskon, että yhä useampi suomalainen oppisi kuluttamaan karitsanlihaa, jos sitä olisi enemmän tarjolla myös aivan tavallisissa ruokakaupoissa.
Juttua on muokattu 10.9.2021 klo 12.59: Juttuun on korjattu Piian sukunimeksi Virta.
