Rekkakaupalla eläimiä ja värien ilotulitusta – Ponimaa on eläinpihojen villi kortti

Terhi Palomaa on puolison kanssa pyörittänyt kymmenen vuotta elämys- ja eläinpiha Ponimaata. Kuva: Eveliina Kälviäinen

– Liisalla on Ihmemaa, Peter Panilla Mikä-mikä-maa ja meillä on Ponimaa, eläin- ja elämyspihaa 10 vuotta Eräjärvellä pitänyt Terhi Palomaa tiivistää paikan moton.

Lohjalta 11 vuotta sitten aviomiehensä kotiseuduille muuttanut Palomaa tunnustaa, ettei oikein koskaan ole täysin sopeutunut hämäläiseen elämänmenoon.

– Siinä vaiheessa kun perustaa oman maan, voi joka tapauksessa elää, miten haluaa, hän lohkaisee suupielet hymyssä.

Pihaportin avautuessa astuu totisesti eriskummalliseen valtakuntaan: aidan takaa kulkijaa kurkistelevat uteliaina alpakat, aasit ja shetlanninponit. Pihan perältä kantautuu lampaiden määkinää, jota rytmittävät hanhien törähtelyt ja kukon kiekaisut.

Ensimmäisenä katse kuitenkin kiinnittyy patjalla pötköttelevään koirajoukkoon, joka tyytyväisenä kerää turkkeihinsa auringonsäteiden lisäksi rapsutuksia ja paijauksia. Hännän huipuksi paikalle kipittää vielä Mörkö-possu, jossa on sekä villa- että minipossun verta.

Entisen kyläkoulun piha-alueelle on mahdutettu omat kolkkansa kaupungille ja maaseudulle, ja puolimatkassa sijaitsee linnunpönttölähiö ja roppakaupalla muita hyväntuulisia ja värikkäitä yksityiskohtia.

–  Olemme panostaneet elämyksellisyyteen ja sen rooli on vähitellen kasvanut eläinten rinnalla näkyvämmäksi osaksi Ponimaata. Meillä on erilaisia leikkipaikkoja ja teemamökkejä, joihin on yhdistetty saduista ja elokuvista omalla näkemyksellä toteutettuja yksityiskohtia, Palomaa esittelee.

Palomaiden lähtökohtana Ponimaan rakentamisessa on ollut välttää korkeakiiltoista, uudenkarheaa vaikutelmaa.

– Päätimme heti, että kaikki tehdään kierrätysmateriaaleista ja ihmiset vapautetaan siivouksen ikeestä eli eläminen saa näkyä eikä yksittäisistä rikkaruohoista oteta stressiä. Olen halunnut nostattaa kotikutoisuuden uudelle tasolle. Usein kotikutoisuudesta puhutaan negatiivisesti, mutta minä yritän kääntää sen meidän Ponimaassamme myönteiseksi asiaksi.

Marakatti-kissa sai ratsastusleiriläisiltä silityksiä. Kuva: Eveliina Kälviäinen

Ratsutallista kasvoi kokonainen maa

Alun perin Ponimaan oli tarkoitus toimia ratsutilana jatkumona Palomaan Lohjalla pitämälle samannimiselle tallille.

– Eläinpihan perustaminen ei ollut alkuperäinen suunnitelma. Hyvin nopeasti huomasimme, että asuessa täällä keskellä pöpelikköä on syytä miettiä ratsastustoiminnan oheen jotain muutakin. Koska hevosten lisäksi eläimiä on aina ollut paljon ja vielä joka lähtöön, niin Ponimaan muutos eläinpihaksi oli varsin luontevaa, Palomaa taustoittaa.

– Kuten näkee, niin käsistä ei ole lähtenyt vain mopo vaan kokonainen rekka. Eläimiä on muutettu tänne rekkakaupalla, hän naurahtaa.

Ponimaassa tosiaan riittää elämiä. Maatiloilta tuttujen eläimien, lampaiden, lehmän, vuohien, pässien, ponien, kanojen, kissojen, koirien, hanhien, ankkojen, kanien sekä marsujen lisäksi Eräjärvellä asustaa muun muassa kilpikonnia, papukaijoja, kyyhkysiä ja riikinkukkoja sekä vanhat pojat eli alpakkakaksikko, joista vanhempi karvaturpa on ehtinyt kunnioitettavaan 21 vuoden ikään.

–  Peruseläimet kiinnostavat ihmisiä eniten. Osa eläinpihoista perustaa toiminnan pelkästään maatilaneläimiin, mutta Ponimaa on nimenomaan maa, jossa samaan pieneen pihaan on mahdutettu sekä kaupunki että maaseutu, joten meillä asustaa jonkin verran myös näitä eksoottisempia eläimiä, Palomaa selvittää.

Ranskanbulldoggi Edith on omistajansa mukaan todellinen linssilude. Kuva: Eveliina Kälviäinen

Hännänheiluttajat hurmaavat kävijät

Pihamaalla telmivät koirat ovat Ponimaan ehdoton vetonaula. Sosiaalisia hännänheiluttajia on yhteensä 13. Sekarotuisen Kukan lisäksi koiraroduissa edustettuina ovat irlanninsusikoira, ranskanbulldoggi ja griffon, joita kaikkea kolmea Palomaat kasvattavat harrastusmuotoisesti.

Omistajan mukaan Ponimaan koirat tietävät, miten eläinpihalla kuuluu käyttäytyä ja aamuisin ne vaihtavat todelliseen ”työmoodiin”.

– Aamuaskareiden aikaan täällä on riehakasta menoa, mutta kun portit aukeavat kävijöille, ne ovat portin luona makoilemassa. Koirat tietävät, että vasta iltapäivällä porttien sulkemisen jälkeen on lenkille lähdön aika, eivätkä riehu lasten joukossa.

– Bulldogit ovat luonteelta vähän sellaisia, että ne haluavat välillä haluavat käydä shetlanninponitarhassa pomottamassa, mutta muuten ne eivät mene muiden eläinten tarhoihin, Palomaa lisää.

Palomaa kertoo aina olleensa koiratyttö, joka innostui hevosista vasta kaikenkarvaisten rekkujen jälkeen. Pitkä historia hevosten parissa ei kuitenkaan ole jäänyt sivuun, vaan kesäisin järjestettävät ratsastusleirit ovat eläin- ja elämyspihan ohella tärkeä osa Ponimaan toimintaa.

 

Palomaiden 11 vuotta sitten ostama valkoinen koulurakennus on luonut nahkansa ja muuttunut värejä, hauskoja yksityiskohtia ja vanhoja esineitä uhkuvaksi Villa Kaaokseksi. Kuva: Eveliina Kälviäinen

Taideteos talon muodossa

Ponimaan keskiössä on Villa Kaaos eli Palomaiden värejä uhkuva koti. Pariskunnan vuonna 2009 ostama iso ja valkoinen koulu pihapiireineen on vuosien saatossa luonut täysin nahkansa. Vuosikymmen on kulunut ja kodin laitto jatkuu yhä.

– Rakastan värejä, puskia ja puita. Kaksi ensimmäistä vuotta kärräsimme hevosen lantaa pitkin pihaa ja istutimme kaikki puut. Visiona oli tehdä tästä jotain erilaista, mutta näkemys muuttuu ja elää koko ajan. Värit aina olleet pääasia.

Talon emäntä on useasti kuullut vertauksen Peppi Pitkätossun Huvikumpuun, muttei pidä sitä osuvana.

– Näissä tilanteissa puolustan aina Peppiä. Peppi on hyvin originelli ja hänellä on aivan oma tyylinsä. Minulla taas ei varsinaisesti ole yhtä tyyliä, sillä pidän niin monesta asiasta. Puhun kuitenkin aina värien puolessa tässä harmaassa,

loskaisessa maassa, hän toteaa ja arvelee Villa Kaaoksen ja sen pihan pääsääntöisesti herättävän ihmisissä ilahtunutta kauhistusta.

– Minusta ei koskaan tullut taitelijaa, joten Villa Kaaos on tavallaan taideteos itselleni.

Leave a Comment