– Yleensä tullaan tänne heti herättyämme, jo seitsemän jälkeen, nyt syötiin aamupala ensin.
Helena ja Tapani Markkula kuuluvat vakiokolmikkoon, joka lähes päivittäin aloittaa päivänsä pulahtamalla Nihuanjärveen. He ovat tehneet näin jo kymmenkunta vuotta – siitä asti, kun Tapani Markkula jäi eläkkeelle taksinkuljettajan työstään.
Usein he tulevat aamutakeissa ja ovat vetäneet uimatossutkin jo kotona jalkaan. Vielä neopreenihansikkaat käteen, ettei tule kylmä, ja tällä kertaa myös uima-asut päälle. Kun ei rannalla näihin aikoihin enää juuri muita liiku, niitäkään ei aina tarvita.
Yöllä on ollut 2,4 astetta pakkasta, ja järvestä nousee usva. Aurinko on juuri nousemassa, ja kaikkialla ympärillä on tyyntä ja rauhallista. Sadepäivinä he saattavat jättää aamu-uinnin väliin, mutta yli 20 asteen pakkanenkaan ei haittaa.
Jäidentulon jälkeen he vaihtavat uimapaikaksi Säynäniemen ja harventavat käyntejä pariin kertaan viikossa, mutta eivät sielläkään mene saunaan. Lämmitetty vaatteidenvaihtopaikka tuntuu kuitenkin talvisäässä mukavalta, ja Säynäniemen avantokin on aina avoinna. Täällä se pitäisi itse tehdä ja hakata auki joka kerta.
Vaimon esimerkki sai uskaltamaan
Vähän hytisyttää. Tapani Markkulakin tunnustaa aiemmin tuumanneensa, että minä en ainakaan tuonne mene, mutta mieli on muuttunut vaimon esimerkistä. Nyt uinteja oikein kaipaa.
– Minulla oli ennen aina välillä yskää ja nuhaa, nyt ne ovat jääneet kokonaan pois, hän toteaa tyytyväisenä.
Helena Markkula neuvoo, että kesän kääntyessä syksyä kohti on tärkeätä käydä säännöllisesti järvessä, muuten se käy liian vaikeaksi. Pariskunta laskeutuu muitta mutkitta portaita veteen ja vetäisee pienet uimakierrokset laiturin päässä. Kun vesi oli lämpimämpää, he saattoivat uida viereiselle laiturille asti ja takaisin.
– Kun nousee ylös, ei palele yhtään, on kuin sisätiloissa liikkuisi, he kuvailevat oloaan. Pulahdus virkistää koko päiväksi.
Tänä syksynä heillä oli seuraakin. Useampana päivänä rannalla odotti uimareita isokokoinen lintu, alkuun laiturin päässä ja muina aamuina hyppytelineen kaiteella. Kännykkäkuvassa se näyttää merimetsolta, ja samaan viittaavat tavatkin. Lintu oli nimittäin sotkenut laiturin pään jätöksillään niin, että piti ruveta siivoustöihin, kun ei ilennyt laituria pitkin kävellä. Muutenkin luontohavaintoja tulee tehtyä samalla.
Uinnin jälkeen Markkulat pukeutuvat rivakasti ja ajelevat kotiin Aholantielle aamukahville. Päivä on lähtenyt hyvin alkuun. Muutakin liikuntaa he harrastavat, ja sitä omakotiasujilla riittää jo pihatöissä.
Neljä vuosikymmentä hallisssa, nyt viileässä järvessä
Markkuloita vastaan tallustelee jo kolmas vakikävijä, Irmeli Henttonen Oripohjasta. Hän yhdistää uimareissuun mielellään pyöräilyn tai kävelyn. Henttonen on aloittanut päivänsä Nihuan syleilyssä jo pari vuosikymmentä. Hänet muistetaan uimahallinhoitajana yli 40 vuoden ajan, sen rakentamisesta 1969 alkaen.
Pakkashuurre on jo sulanut ruohonkorsista, mutta pakkasaamuina laituri saattaa olla vähän liukas, siksi hän ei ole kiirehtinyt torstaina niin varhain rantaan. Alkuviikosta olivat lapsenlapset syysloman vietossa ja Henttonen poikkesi pitkästä aikaa uimahallissakin, mutta järvivesi houkuttelee kuitenkin enemmän. Edellinen käynti Nihualla oli sunnuntailta, ja hän tuumasi, että ellei nyt lähde, tulee liian pitkä väli.
– Ai niin, pitäisköhän sitä oikein uimapuku pukea, hän havahtuu, mutta mitä sitä päälle kiskomaan, kun ei rannalla ole ketään.
Terveydelliset syyt houkuttelivat Henttosen aikanaan harrastukseen, sillä fibromyalgian eli pehmytkudosreuman oireiden tiedetään helpottavan kylmässä vedessä. Sittemmin sairaus on lieventynyt lähes oireettomaksi, mutta tapa jäi.
Henttonen viihtyy myös jään päällä luistimilla
– Ihan pakko on liikkua monin tavoin, muuten sitä jää sohvanpohjalle. Talvisin hiihdän ja luistelenkin täällä Nihuan jäällä, ja joka päivä koetan kävellä ainakin viisi kilometriä, kertoo energinen pian 74-vuotias.
Usein hän pakkaa termospullonkin reppuun ja nauttii uinnin jälkeen kahvit laiturilla istuen. Henttonen kiittelee kaupunkia, joka vuosi sitten kunnosti rannan, mutta rantahiekkaan on sateiden voimasta taas auennut isoja vakoja. Uimakoppikin on hyvässä maalissa. Kelpaa täällä käydä.
Häiriökäyttäytyminen rannalla on kuulemma vähentynyt, mutta yhden ylimääräisen veneen penkin Markkulat korjasivat rantavedestä pois hyvissä ajoin, ettei siihen kukaan satuta itseään.
Avantoon Henttosen ei kuitenkaan tule lähdettyä paitsi toisinaan siskon mökillä Myllyjärven rannassa, jonne tehdään porukalla avanto. Uimakausi Nihualla katkeaa järven jäätymiseen ja alkaa taas keväällä, kun jäiden sekaan pääsee.
Tällä kertaa Nihuan aamu oli niin huikaisevan kaunis, että jo sen katselu voimaannutti. Tapani Markkula tietää jo työajoiltaan, että myöhään nukkumalla jäävät näkemättä monet upeat aamut. Tämän vahvistaa Henttonenkin.
