– Kohtuulliset ympäristötoimet kannattaa tehdä täälläkin, vaikka maailmanlaajuisesti niiden merkitys jääkin pieneksi, kun esimerkiksi kivihiilen kulutus on tällä vuosituhannella maailmanlaajuisesti tuplaantunut, vaikka Euroopan kivihiilen kulutus on laskenut, aprikoi neulosvalmistaja Orneuleen toimitusjohtaja Jyrki Uotila.
Neljä vuosikymmentä sitten, kun hänen isänsä Urho Uotila oli perustamassa Orneuletta, pyörökoneet jyskyttivät langasta neulosta vielä kymmenissä firmoissa ympäri maata. Nyt orivesiläisyritys on lajissaan harvinaisuus. Miltä näyttää tekstiiliyrityksen ympäristövastuullisuus?
Edelleenkin käytössä on yli 30-vuotiaita koneita, sillä pyöröneuloskone on pitkäikäinen. Sekin tukee elinkaariajattelua, että samaa mekaanista konetta käytetään mahdollisimman pitkään ja pidetään hyvin.
Tehdashallin valaistus vaihdettiin muutama vuosi sitten ledeiksi, millä saatiin sähkönkulutusta leikattua merkittävästi. Lämmityskin hoidetaan Oriveden Biolämmön hakkeesta tuottamalla kaukolämmöllä, ja käytettävä sähkö on uusiutuvaa.
Muovipulloista kehrätään kierrätyspolyesteriä
Suurin merkitys yrityksen ympäristövastuussa on siinä, mitä lankaa koneissa juoksee. Raaka-aineissa päivän sana on kierrätyspolyester, jonka materiaalina ovat kertakäyttöiset muovipullot. Ne sulatetaan uudelleen ja kehrätään langaksi. Kierrätyskuitu tulee kuitenkin hiukan kalliimmaksi kuin uusi.
Alalla on tapahtunut iso loikka muutaman viime vuoden aikana: ekologisempien kuitujen saatavuus on lisääntynyt, ja niitä myös aktiivisesti käytetään. Orneule lisää eko- ja kierrätyslaatujma mallistoon koko ajan, ja vanhoja tuotteita modifioidaan nykyaikaan.
Uutena kehityssuuntana on kotimaisten luonnon- ja biovärien käyttö neulosten värjäyksessä ja viimeistyksessä.
Talviajan suosikki ja käsityölehtien ylistämä materiaali on ohut merinovillaneulos, josta vaatteita tehdään Orivedelläkin. Sen ekologista jalanjälkeä heikentää materiaalin tuonti toiselta puolen maapalloa, mutta tälle asialla ei ole muutosta näkyvissä.
Merinovillaa kun saadaan vain tietynlaisista lampaista, jotka kasvavat Australiassa, Uudessa Seelannissa, Etelä-Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Langoiksi niiden villat kehrätään ja langat värjätään yleensä Italiassa tai Itä-Euroopassa. Värjäystulos on parempi ja on ekologisempaa värjätä villa jo hahtuvana kuin lankana.
Eettisyys edellä lampaiden kasvatuksessakin
Merinovillan yhteydessä toistuu usein termi mulesing. Eettisyyttä sekin koskee, mutta miten?
– Australiassa perinteenä on ollut tehdä merinolampaille mulesing-käsittely. Siinä lampaan peräaukon ympärille tehdään viiltoja, jotta lihakärpäset eivät pääse munimaan sen peräpäähän. Käsittelyä on tehty ilman kivunlievitystä – monesti ilman puudutusta. Tämä menetelmä aiheutti maailmalla kohun, kun se nousi puheenaiheeksi, avaa termiä myyntipäällikkö Timo Uotila, toimitusjohtajan serkku.
Siksi valveutuneet kuluttajat ovat tarkkoja siitä, että merinovilla on mulesing-vapaata. Villan laatuun tämä ei vaikuta, mutta kukapa haluaisi eläimiä kiusattavan.
– Se koskee osaa australialaisesta villasta. Etelä-Amerikassa, josta merinovilla meille pääasiassa tulee, ei tätä hyönteistä tavata, Jyrki Uotila täsmentää.
Legenda villan kutittavuudesta elää sitkeästi
– Suomessa pidetään puhtaasta villasta. Meilläkin käytettäisiin kotimaista villaa, mutta suomenlampaasta on vaikea saada niin ohutta lankaa, että se menisi koneesta läpi. Perusneuloksemme kuitu on vahvuudeltaan 19,5 mikronia, mutta sitäkin hienompia lankalaatuja on saatavissa, toimitusjohtaja kertoo.
Hän sanoo, että Suomessa elää vahvasti vanha legenda villan kutittavuudesta, joka liittyy pitkälti entisaikain villalankoihin. Merinovillassa tätä ominaisuutta ei ole.
Pyörökoneneulojia ei Suomessa enää juuri toimi, sillä markkinat loppuivat tuotannon siirryttyä Kaukoitään. Ainoaksi yhteydeksi Suomeen on yhä useammin jäänyt maininta ”suunniteltu Suomessa”, joka on kaukana kotimaisuudesta. Mutta kotimaisuuteen eivät kannusta tarjouskilpailutkaan: esimerkiksi äitiyspakkauksissa ei Uotilan mukaan ole ollut kotimaisia tekstiilimateriaaleja vuosiin ompelusta puhumattakaan. Kohnta siinä ei ole muuta kotimaista kuin pakkauslaatikko. Karu totuus on häivytetty somien muotivärien ja lähes vuosittain vaihtuvien uutuuskuosien alle.
– Moni vaatekappale kiertää valmistusprosessinsa aikana koko maapallon, ja olosuhteet Kaukoidän ompelimoissa eivät yleensä kestä kriittistä tarkastelua. Siksi välillä suorastaan huvittaa, kun meille tulevissa tarjouspyynnöissä valmistaja velvoitetaan kansainvälisen työjärjestön ILO:n suositusten noudattamiseen. Meille ne ovat itsestäänselvyyksiä.
Erikoismateriaaleja kehitetty monenlaisiin tarpeisiin
Uudet erikoismateriaalit ovat osaltaan turvanneet Orneuleen tulevaisuutta. Koneissa pyörii jos mitä moottorisahan pysäyttäjistä kestovaippojen aineksiin.
Moottorisahan pysäyttävässä kankaassa jujuna on, että sen ”haavoista” purkautuu lankasyheröä, joka pysäyttää sahanterän. Kerrosten määrä on luokiteltu sahan pyörimisnopeuden mukaan, ja ohuemmassakin laadussa niitä on kuusi päällekkäin. Työterveyslaitos on sitä testannut ja toimivaksi todennut.
Coolmaxit ja vastaavat erikoispolyesterit, joissa kosteus siirtyy iholta ulospäin, ovat suosittuja urheilutekstiileissä, joiden ekologiset arvot tulevat pitkäikäisyydestä ja alhaisemmista pesulämpötiloista. Puuvillan ongelma on skiinä, että tuotanto vaatii paljon vettä ja ympäristökemikaaleja erityisesti siellä, missä vedelle olisi muutakin tarvetta.
Omaa kehitystyötä taas edustaa viiltosuojattu materiaali, kauppanimeltään Cutlon. Se turvaa niin NHL-kiekkoilijoiden kuin teollisuuden asentajien verisuonia erityisesti käsivarsissa.
– Kehitystyöhön johtivat uutiset useista samankaltaisista onnettomuuksista, joissa luistimenterä tai muu vastaava aiheutti kohtalokkaita loukkaantumisia, Jyrki Uotila kertoo.
Viskoosi viedään bulkkiselluloosana ulkomaille
Puupohjaisia raaka-aineita puolestaan ovat modaalit ja viskoosit.
– Jos kotimaassa tuotettava viskoosikuitu saataisiin täällä neulottavaksi, olisi mahdollista saada täysin kotimainen tuote ja nostaa suomalainen tekstiili- ja vaatetusteolllisuus uuteen kukoistukseen. Nyt se kuitenkin menee bulkkikuituna ulkomaille – vähän sama ilmiö kuin että viedään lankkua ja ostetaan takaisin kalliilla valmiita huonekaluja, vaikka osaamista korkeampaan jalostusasteeseen olisi täälläkin, Jyrki Uotila harmittelee.
Hän uskoo, että suomalaisella sellulla pystyttäisiin korvaamaan iso osa nykyisestä puuvillan kulutuksesta.
Korona on tuonut mukanaan myös hyvää, josta ilmasto kiittää. Yhteyksiä ulkomaille hoidetaan yhä enemmän sähköpostilla ja Teamsilla. Uotila sanoo, ettei lopultakaan ole niin kivaa lähteä ulkomaille työmatkoja tekemään moneksi päiväksi. Kriittisen tarkastelun lentämisen tarpeellisuudesta hän toivoo jäävän pysyväksi ilmiöksi.
Vientiin menee noin viidesosa tuotannosta. Orneule työllistää Orivedellä noin 24 ihmistä.
