Uuhiniemessä asuvan Raimo Haverisen urakka kahden laavupaikan rakentamiseksi Längelmäveden pohjoisille perukoille on edennyt loppusuoralle. Laavut ovat jo saaneet hyvänlaisen määrän vierailijoita. Laavujen tavoin jykevät hirsirakenteiset puuceet ovat enää loppusilausta vailla.
Laavuprojekti alkoi pitkälti toista vuotta sitten. Ensimmäisen laavun paikka löytyi luontevasti Haverisen omasta Lehtisensaaresta aivan hänen kotirantansa tuntumasta. Hän halusi tehdä saareen levähdyspaikan, johon kuka tahansa vesillä liikkuja on tervetullut.
Tästä virisi pian ajatus siitä, että lähivesillä voisi olla useampiakin laavuja liikkujien kannalta otollisilla paikoilla. Keskustelut johtivat siihen, että toinen laavu nousi syksyn aikana Piikainluodolle Koljonselän pohjoislaidalla.
Laavujen hirret ovat peräisin Keijo Nykäseltä. Haverinen on veistänyt hirret lopulliseen muotoonsa ja sovittanut hirsikehikot valmiiksi omassa pihassaan. Hirsien kuljetuksiin ja laavujen pystytykseen hän on saanut lähitienoon väeltä talkooapua. Hanke on ollut kuitenkin pääosin yhden miehen urakka.
Puuceet jo paikoillaan
Suurin yksittäinen operaatio oli hirsien ja muiden rakennustarvikkeiden kuljetus mantereelta Piikainluodolle. Tältä osin ei ollut lopulta tarvetta odottaa viime vuonna jääkelejä, vaan kuljetusvälineeksi valjastettiin Markku Tavastin mökkilaituri.
Laavuhankkeen viimeisin vaihe on ollut huussien teko. Jotta rakennustyyli pysyisi yhtenäisenä, Haverinen on rakentanut myös puucee-rungot tukevasta hirrestä.
– Onhan näissäkin ollut hommaa, kun yhden puuceen tekemiseen meni lopulta satakunta metriä hirsiä. Mutta lopputulos on sitten sen mukainen.
Oriveden kaupunki lähti viime vuonna mukaan tukemaan hanketta kustantamalla laavupaikoille kompostoivat käymäläyksiköt. Käymälät ovat nyt jo paikoillaan puuceerakennuksissa.
– Kunhan vielä laittelen huussien ovet paikoilleen, työ on ainakin tältä osin valmis, Haverinen toteaa ehkä hiukan helpottuneenakin.
Siitä on sovittu, että Uuhiniemen vesialueen osakaskunta vastaa jatkossa laavupaikkojen kunnossapidosta ja polttopuuhuollosta. Kaupunki tukee toimintaa pienellä rahallisella korvauksella.
– Koitan järjestää Piikainluodolle vielä porukalla siivoustalkoot, jotta paikka saadaan rakentamisen jäljiltä siistiksi. On sielläkin jo ollut kävijöitä pitkin talvea ja kevättä, mikä kertoo siitä, että tällaiselle levähdyspaikalle on ollut tarvetta.
Syntyisikö todellinen laavuverkosto?
Haverinen on halunnut innostaa omalla aloitteellaan rantojen asukkaita ja vesillä liikkujia virittelemään vastaavia laavuhankkeita laajemmaltikin. Längelmävesi on suosittu vesialue, johon liittyy mielenkiintoisia vesireittejä. Ne houkuttelevat rannoille veneilijöitä ja melojia.
– Talvisin järvellä liikkuu paljon pilkkijöitä ja retkeilijöitä. Siksi laavut on tarkoitettu ympärivuotiseen käyttöön, Haverinen muistuttaa.
Laavujen tekijä toivoo, että ajatus laajemman laavuverkoston rakentamisesta saisi tuulta alleen.
– Suomeen on rakennettu runsaasti laavuja ja laavuverkostoja maa-alueilla liikkuvia retkeilijöitä varten. Jos saamme jotain vastaavaa kehiteltyä järvien rannoille, sellaiselle on varmasti tarvetta vesillä liikkujien taholla.
– Rannat ovat näilläkin vesillä aika tiuhaan rakennettuja, ja sopivia maihinnousupaikkoja on usein hankala löytää. Olisi hyvä kartoittaa mahdolliset vapaat rantautumiskohdat ja tehdä niistä sellaisia levähdyspaikkoja, joissa retkeilijä viihtyy ja nauttii olostaan.
Haverisen laavu-urakointi ei välttämättä ole vielä päätöksessään. Tunnusteluja on tehty vielä ainakin kolmannen lähitienoon laavupaikan osalta, mutta keskustelut eivät ole vielä edenneet sen pidemmälle.
– Jatkon suhteen ei ole mielessä mitään pakottavia tavoitteita. Mutta jos jokin uusi kohde ilmaantuu, ehkä tässä vielä ainakin yhden laavun voisin kuvitella tekeväni.
