Kevään ylioppilas Venla Sinivuori kertoo piirtäneensä paljon pienestä asti. Kouluvuosina tulivat tutuiksi niin vesivärit, akryyli kuin öljyväritkin, ja kuvataiteen lukiodiplomi antoi mahdollisuuden syventää harrastusta. Taideharrastus noteerattiin myös Ylä-Hämeen Taiteilijaseuran stipendillä, joka tuli saajalleen täytenä yllätyksenä todistuksen välissä.
Luovuus näyttää vievän ammattiin asti, sillä Venla Sinivuori aloittaa elokuun lopulla opiskelun Hämeenlinnassa, HAMK:n englanninkielisellä muotoilulinjalla, suuntautuen lasiin ja keramiikkaan.
Kulloinkin käytettävät välineet hän kertoo valitsevansa sen mukaan, paljonko aikaa on käytettävissä. Nopeaan työskentelyyn sopii akryyli, öljyväreillä maalatessa työhön voi palata uudestaan. Maalaaminen on kuitenkin koukuttavaa, ja kun siihen syventyy, voi mennä tuntikausia niin, ettei edes huomaa syödä.
Aiheita, ideoita ja yksityiskohtia Venla Sinivuori hakee koko ajan ympäriltään. Perheen taiteellinen kuopus ammentaa kuvalliseen ilmaisuunsa aineksia myös taidehistoriasta. Siitä kertoo esimerkiksi hänen lukiodiplomia varten maalaamansa öljyvärityö ”Kukkatyttö”, jossa on aineksia klassisesta muotokuvamaalauksesta. Lopputyömaalauksen lisäksi hän teki diplomia varten myös kirjallisen osion, jossa tarkasteli näitä elementtejä.
– Muotokuvat ja henkilökuvat ovat aina kiinnostaneet minua eniten. Viime aikoina olen tietoisesti kiinnittänyt huomiota myös taustalla oleviin asioihin, jotka aiemmin jäivät vähemmälle huomiolle. hän kertoo.
Koronakevään pääsykoetehtävät syntyivät etänä, ja aikaa niihin oli annettu rajallisesti: tasan 28 tuntia siitä, kun tehtävät kerrottiin verkossa. Siinä ajassa ne piti toteuttaa ja lähettää koululle kuvina sähköisesti.
Ammattikorkeakoulun haussa piti piirtää henkilökuva samasta ihmisestä nuorena, keski-iässä ja vanhana. Se taisi olla Venla Sinivuorelle helppo nakki.
Toisena tehtävänä oli piirtää kymmenen luonnosta maskeista ja toteuttaa yksi niistä. Materiaalit oli tarkoin määritelty, esimerkiksi liimaa ei saanut käyttää. Venla Sinivuori ahersi vesivärein värjätystä paperista teipin avulla näyttävän kukka-aiheisen maskin. Paniikkia ei ehtinyt tulla, vaikka teippiä runsaasti kuluikin.
Näillä töillä HAMK:n ovet aukenivat. Onnellinen ylioppilas on innostunut opiskelupaikastaan, mutta ei vielä osaa kuvitella, mihin se hänet johdattaa. Kaikki ovet ovat kuitenkin avoinna. Myös Kuvataideakatemiaan hän haki, mutta sinne ovet eivät ainakaan tällä kierroksella avautuneet.
Kuvataide ei suinkaan ole ollut hänelle ainoa harrastus, vaan vuosien varrella niitä on tullut ja mennyt. Venla Sinivuori kertoo harrastaneensa käsityökoulu Näpsää, tanssia, lentopalloa ja mangakerhoa.
Näyttelyissä hänen töitään ei ole ollut, eikä näyttelyn pitäminen ole edes haaveissa. Nuori taiteilija suhtautuu hyvin mietteliäästi siihen, minkä verran haluaa tässä vaiheessa jakaa kokemaansa ja näkemäänsä katsojan kanssa. Tulevaisuudessa itseään ja osaamistaan pitänee brändätä myös tätä kautta.
