Klapiyrittäjä välttää turhia rukkasenjälkiä polttopuussa ja kävelee tuhansia askelia päivässä sirkkelin vieressä

Polttopuuyrittäjä Tatu Arvonen
Fannikkalan Puun yrittäjä Tatu Arvonen aloitteli kevään polttopuu-urakkaa aurinkoisessa säässä pääsiäisviikolla. Kuva: Sari Heliövaara

Tatu Arvonen tarkistaa askelmittarin lukeman ranteestaan. Sirkkelin vierellä kävely on naputtanut näytölle 14 000 askelta kevään ensimmäisenä polttopuuntekopäivänä, joka osui tänä vuonna pääsiäisviikolle.

– Illalla on olo kuin olisi selkäänsä saanut. Kymmenes säkillinen ei synny yhtään sen helpommalla kuin ensimmäinenkään, tietää Fannikkalan Puun yrittäjä.

Polttopuiden teko tuntuu kropassa, vaikka kokenut klapiyrittäjä on pyrkinyt vuosien saatossa karsimaan työstä kaikki turhat vaiheet. Minimoimaan rukkasenjäljet puussa, kuten hän asian ilmaisee.

Oman jaksamisen lisäksi kysymys on työn kannattavuudesta.

–  Eihän tässä taloudellisesti ole oikein järkeä. Enemmänkin kyse on harrastuksesta ja siitä, että maatilalla on tehty aina polttopuita ja tilat puiden säilytykseen ovat olemassa.

Pitkäjärvellä asuva yrittäjä on tehnyt polttopuita muillekin kuin omiin tarpeisiin parikymmentä vuotta. Klapibisnes on sivutoimista Fannikkalan Puun yrittäjälle.

– Kun kuukauden kävelee keväällä sirkkelin vierellä, niin mieluusti jo tekee jotain muutakin, naurahtaa Arvonen.

Pitkä matka kannolta asiakkaan pihaan

Polttopuulla on pitkä matka kannolta asiakkaan pihaan. Arvonen toivoo, että se muistettaisiin polttopuumotin hintaa arvioitaessa.

Ensin moto kaataa puun metsässä ja ajokone ajaa puut tien varteen varastopaikalle, josta tukkirekka kuljettaa ne edelleen polttopuuverstaalle. Polttopuun raaka-aine tulee yleensä harvennushakkuilta.

–  Hyvän talven ansiosta puuta on nyt saatavilla. Vuosi sitten tilanne oli toinen, silloin yhtiöt eivät myyneet raaka-ainetta, koska sitä ei metsästä saatu korjattua.

Arvonen tekee tänä keväänä polttopuut ostopuun sijaan omien metsien hakkuista kertyneestä puutavarasta.

Puhtaan koivuklapin lisäksi Fannikkalan Puun tuotevalikoimaan kuuluvat sekapuuklapi sekä savusaunan lämmityksessä käytettävä leppäklapi.

Pinoista Arvonen ajaa puut ensin metsäkärryllä sirkkelipöydälle, josta pyörittelee ne yksitellen käsivoimin sähkökäyttöisen sirkkelin kuljettimelle.

Ensin terä pätkäisee puun sopivaan mittaan, polttopuulla se on tavallisimmin 30 senttimetriä.

Terältä puun matka jatkuu hydrauliselle halkaisuterälle, joka halkoo puun sen koon mukaan kahteen, neljään, kuuteen tai tarvittaessa jopa kahdeksaan osaan.

–  Vaikka työ on tavallaan hyvin simppeliä, niin ajatus on oltava koko ajan mukana. Ei tässä pysty keskittymistä vaativaa äänikirjaa kuuntelemaan, musiikkia kylläkin, hän naurahtaa.

Halkaistut klapit tippuvat kuljettimen päästä ohueen, 1,2 mottia vetävään verkkosäkkiin, jonka alle Arvonen on asetellut trukkilavan.

–  Joskus laitan tähän väliin vielä putsausrummun, joka puhdistaa ylimääräiset roskat pois. Esimerkiksi ylivuotisesta koivusta kuorimujua tulee paljon.

Polttopuiden tekoa Fannikkalan Puussa
Tänä keväänä Tatu Arvonen tekee polttopuuta oman metsän harvennushakkuulta kertyneestä raaka-aineesta. Kuva: Sari Heliövaara

Kevättuuli ja yöpakkaset kuivattavat puun

Trukkilavat säkkeineen Arvonen kuljettaa traktorin etukuormaajalla varastokatokseen ja pinoaa ne kolmeen kerrokseen.

Hallin vastakkaisilla seinillä on avattavat tuuletusaukot, joista tuuli pääsee puhaltamaan läpi ja kuivattamaan puut.

–  Täällä hallissa puut kuuntelevat linnunlaulua vähintään puoli vuotta tai mieluusti vuodenkin ennen kuin jatkavat matkaansa asiakkaalle, kertoo yrittäjä.

Arvosen mukaan paikka on paras mahdollinen puun kuivattamiseen. Peltojen ympäröimällä mäellä Längelmäveden rannalla käy tyynelläkin säällä pieni tuulenvire ja aurinko pääsee paistamaan esteettä joka ilmansuunnasta hallille.

–  Kevättalvella puu kuivuu tehokkaasti, kun ilmankosteus on alhainen ja on vielä yöpakkasia. Vanha kansakin sen jo tiesi, että polttopuut on oltava palasina ennen juhannusta.

Kuivan polttopuun tunnistaa siitä, että yhteen kolauttaessa klapeista kuuluu tietynlainen kilahdus.

Kylmä talvi ja etätyöt aiheuttivat polttopuupulan

Lopputalvesta osalle asiakkaista olisi jo kelvannut vaikka tuorekin polttopuu, kun kuivat klapit olivat lähes kaikilta puuntoimittajilta lopussa.

Kylmän talven lisäksi polttopuiden kysyntää lisäsi kotona ja mökeillä etätöissä vietetty aika. Puuta on palanut tavallista enemmän uuneissa, takoissa, saunan pesissä ja paljuissa.

Puupulaa ei helpottanut se, että muutama samalla seudulla aiemmin polttopuuta myynyt on lopettanut toiminnan.

–  Osalla asiakkaista alkoi olla jo epätoivoa ilmassa, ja heille olisi kelvannut mikä tahansa puu, päivittelee Arvonen.

Yleisesti ottaen polttopuun tarvitsijat osaavat hyvin ennakoida kulutuksen ja tilaavat puusäkkinsä hyvissä ajoin. Sitten on se toisenlainenkin asiakaskunta.

–  Aina silloin tällöin joku soittaa, että pitäisi sauna saada illalla lämpöiseksi ja puut ovat lopussa. No kyllähän sitä lähdetään viemään, jos vain on mistä viedä, naurahtaa Arvonen.

Tatu Arvonen ja polttopuusäkki
Polttopuut Tatu Arvonen kuivattaa 1,2 mottia vetävissä verkkosäkeissä. Tässä ne vielä odottavat katoksen alle pääsyä. Kuva: Sari Heliövaara

Leave a Comment