Länkipohjan kesätorin 30-vuotisjuhlakesä polkaistaan käyntiin jo toukokuun puolella rompetorilla. Jatkoa seuraa joka lauantai elokuun loppuun saakka, ja loppukesästä on omenateemainen tori.
– Länkipohjassa ihan oikeasti ostetaan uusia vaatteita torille. Se on kuin entisaikain kirkonmäki, jolle mentiin katsomaan toisia ja näyttäytymään itse, kertoo kesätorin ideasta todeksi muuttanut Eija Helpiölä.
– Kaksi huonoa vuotta rokotti kesätoriakin: onhan maksettavana esimerkiksi sähköt, vakuutukset ja kahvion tonttivuokrat. Uskon kuitenkin, että ihmiset palaavat takaisin. Kaikki kaipaavat entisiä aikoja, mahdollisuuksia tapaamisiin ja jutusteluun.
Kaikki lähti siitä, että Eija Helpiölä kaipasi Länkipohjaan meininkiä. Viikonloppuisin kylä oli autio ja hiljainen. Tori-idea lähti muhimaan siitä, että torit ovat aina viehättäneet häntä.
– Jo kakarana kävin mummun kanssa Jämsän torilla, Partalan ”pikavuorolla” mentiin. Tori on kohtaamispaikkana niin luonteva.
Yhdistykset jakaneet vetovastuun – monelle olennainen osa tulonhankintaa
Länkipohjan kesätori on siitä ihmeellinen instituutio, ettei sitä ole tarvinnut juuri muuttaa. Se on aina samaan aikaan, lauantaiaamusta puoleenpäivään. Jotkut poikkeavat heti aamusta sumpilla, toiset ilmestyvät paikalle vasta myöhemmin herättyään, mutta puolenpäivän jälkeen ihmiset kiirehtivät jo muihin rientoihin.
Tämän torin olennainen tekijä ovat ohjelma ja esiintyjät, ja vastuita on alusta asti jaettu yhdistysten kesken, jotta hillitön talkootyön määrä jakaantuu tasaisemmin.
Järjestäjät itse kutsuvat esiintyjät ja saavat omalta vuoroltaan tuoton, joka koostuu kahviosta, arpojenmyynnistä ja kenties lätynpaistosta. Taustalla on vakava asia, tulonhankinta, sillä sponsorirahaa Länkipohjan kokoisesta paikasta on vaikea kerätä. Yhdistykset kuitenkin tarvitsevat toimintaansa rahoitusta, ja talkootyö on oiva keino hankkia sitä.
– Kylillä on paljon piileviä kykyjä, esimerkiksi musiikin osaamista, samoin leipomistaitoisia ja -haluisia. Samalla tori on etenkin kylän vanhemmalle väelle mukavaa ajankulua. Se kokoaa myös ihmisiä, joiden juuret ovat täällä ja joita näkee vain joskus ja jouluna, Helpiölä lisää.
Toripaikat lähes aina maksuttomia, valikointia harjoitetaan
Jotkut porukat ovat olleet mukana alusta asti, vaikkapa Talviaisten tanhuajat. Uusin tulokas on toimelias LänkiÄijien joukko. Maa- ja kotitalousnaisillakin oli yhdessä vaiheessa iso rooli kahviossa, jota hoitamassa oli aluksi myös yksityisiä.
Kun kylälle rakennettiin EU-tuen vauhdittamana kesäkahvio Länkky vuonna 2009, on Helpiölän mukaan reilua, että se on kaikkien järjestäjien käytettävissä.
Viime kesänä, kun ei järjestelyvuoroja vielä oikein koronan takia voitu jakaa, kahviota hoidettiin kesätorin piikkiin ja saatiin näin vähän kohennettua taloutta.
Torialueena toimivat keskustan pihat, ja alue on hiukan vuosien varrella supistunut. Vain jokakeväisen antiikkitorin ajaksi tori levittäytyy toiselle puolelle kylän keskusraittia.
Toripaikat ovat normaalisti maksuttomia, vain antiikkitorilla peritään myyntipaikkamaksu, koska siellä työmääräkin on isompi. Uusien torimyyjien on kuitenkin ilmoittauduttava etukäteen. Torin hengen ylläpitäjänä Helpiölä haluaa pitää sen tietyssä kuosissa ja noudattaa hyväksi havaittuja periaatteita.
– Vihannesmyynti on tosi oleellinen palvelu torilla, mutta yksi myyjä riittää sitäkin lajia, myynnistä ei riitä monelle jaettavaksi. Kylän omia yrittäjiäkin on ajateltu. Olisi turhan helppoa tulla poimimaan rusinat pullasta, kun toiset tekevät hartiavoimin työtä tarjotakseen palvelua ympärivuotisesti.
Kyläläiset ja miksei naapurit tai kesäasukkaat voivat toki laittaa kirppispöydän tai tulla myymään omasta harrastuksesta syntynyttä kuten koruja ja käsitöitä.
Veteraanien vihdoista tuli juhannustorin klassikko
Vuosien varrella on toriohjelmaan kehittynyt klassikkoja kuten antiikkitori ja juhannustori, jolla veteraanien vihdat nousivat kovaksi myyntiartikkeliksi.
– Kun houkuttelin yhdistyksiä toriporukkaan, pyysin veteraaneja juhannukseksi. Vihtojen teko alkoi pienestä, mutta kasvoi koko ajan, ja lopulta he tekivät vihtoja jopa paikalle viemistäni juhannuskoivuista. Längelmäellä on enää yksi sotaveteraani, mutta heidän ystävänsä ja tukijoukkonsa ovat jatkaneet tapaa.
Juhannusaaton torin vetovastuu on nyt siirtynyt Längelmäki-seuralle. Tänä vuonna juhannuksen musiikkivieraana on Jammi Humalamäen ja Make Lammisen duo Oriveden suunnasta.
Helpiölän mukaan jokainen yhdistys tekee nimikkotoristaan omannäköisensä. Silloin tällöin tulee edelleen ihan uusiltakin tulokkailta pyyntöjä, saisiko liittyä mukaan. Formaatti on tutun turvallinen ja rakentuu pikkuhiljaa. Joskus osista syntyy jopa parin tunnin musiikkikokonaisuus. Tarkoitus ei kuitenkaan ole pingottaa tai kilpailla, vaan luoda paikka, jossa on helppo viihtyä.
Kahvin kanssa tarjottavat ovat kuitenkin aina tuoreita ja itse tehtyjä, vaikka aika lailla yöllä leipojat saavatkin vuorollaan herätä.
Sää on mikä on, onneksi pankin lipan alla saavat esiintyjät vähän sateensuojaa, mutta Helpiölän mukaan torijärjestäjillä on ollut sikäli satumainen tuuri, ettei Länkipohjassa yleensä sada lauantaiaamuisin.
Useimmilla esiintyjillä jokin kytkös Längelmäkeen
Koululaiset ovat usein poikenneet esiintymässä päättäjäislauantaina, mutta tänä suvena ei koko kylän kevätjuhlaa ole luvassa. Eija Helpiölä bongailee kiinnostavia torivieraita milloin mistäkin. Useimmilla on jokin kytkös Längelmäkeen, vaikka etäinenkin. Jollei ohjelmaa saada, ei sitä väkisin tehdä, joskus sellaista voi ilmaantua yllättäenkin – ja kahville pääsee aina.
– Kerran 90-luvun lopulla oli teatterikilpailu, eikä yhtä porukkaa näkynyt. Soitin heille, ja he kertoivat kyllä peruneensa tulonsa. Puhelimeen oli kuitenkin vastannut meidän kolmevuotias Immi, joka oli innokas vastailija, mutta tiedon välittäminen eteenpäin oli unohtunut, hän muistelee.
Ikimuistoinen ohjelmanumero oli esimerkiksi juhannushäät rukoushuoneella 1996. Kaikki alkoi löytyneestä valokuvasta, jossa jollakin oli vanha längelmäkeläinen hääpuku. Se saatiin lainaksi, ja rukoushuoneella vihittiin leikisti hääpari. Oikea pappi oli heitä vihkimässä, ja rukoushuone oli aivan täynnä.
Hasalan Erkin hevoskieseillä hääpari sitten kyydittiin kylälle, missä oli häävalssi ja -kahvit, järjestäjistä moni kansallispuvuissa – ja Läpikäytävän Henna sohlasi kirkossa. Se oli Helpiölän mukaan yhden lajin spektaakkeli, vaatimattomasti ja spontaanin rennosti toteutettu.
Hän listaa ikimuistoisiin torihetkiin myös kesälängelmäkeläisen pianistin Izumi Tatenon torikonsertin ulkona tammen varjossa ja hiljattain edesmenneen hiukkaalaisen Teemu Niemisen tanssiesityksen. Parikin kertaa on tuotu oikea lehmä torille, onhan lehmä torin tunnuksessakin.
– Vielä 30 vuotta sitten oli Längelmäellä enemmänkin maitotiloja, nyt ei yhtään. Yksistään Hiukkaan kylällä oli joskus 200 lehmää. Lätytkin on siis tehtävä kaupan maitoon. Lehmä on minulle ollut aina rakas ja liittynyt omiin juuriin, siksi aihe tuli torin logoonkin.
Kesätorin tunnuslause tälle kesälle kuuluu: Länkipohjan ohjelmallinen kesätori – vaikka mitä 30 vuotta. Ehkä kesemmällä täysiä kymmeniä vielä ihan juhlitaankin.
