”Kyllähän tuolla viihtyy niin hyvin, että viettää viikonloputkin täällä ihan mielellään” – Kallenaution Juupajoki-päivä sai erikoisesti pukeutuneita vieraita

Juupajoki-seuran puheenjohtaja Johanna Kallenautio haastatteli forstiliiveihin ja ylioppilaslakkeihin pukeutuneita metsätieteiden opiskelijoita. Forstit vasemmalta oikealle: Eero Väänänen, Vilja Vanonen, Albert Häme, Mikko Autere, Vesa Lahtinen ja Jesse Nowak. Kuvat: Markus Puolakanaho

Perinteikäs kotiseutujuhla Juupajoki-päivä järjestettiin Kallenaution kestikievarimuseomiljöössä sunnuntaina.  

Päivä alkoi kymmeneltä kesätorilla, jonka jälkeen saatiin kuulla kansanlaulukirkon tiimoilta laulantaa. 

Varsinainen kotiseutujuhla alkoi yhdeltä aamupäivällä Suomen lipun nostolla salkoon.  

Päivän alussa Kallenaution isäntäpari Jussi Valkeajoki ja Johanna Kallenautio nostivat Suomen lipun salkoon.

Yhtyeen musisoinnin jälkeen Juupajoen Karjala-Seuran varapuheenjohtaja ja entinen sivistystoimenjohtaja Sirkka-Liisa Oikari piti puheen, jossa hän korosti paikallisten yrittäjien tärkeyttä. 

– Tämän museon kokonaisylläpito ja tunnelma riippuu paljon meidän yrittäjistämme. Mikäli heidän palvelujaan käytetään, ne säilyvät ja yrittäjät pysyvät. Kaikki tapahtumat onnistuvat ja kehittyvät, hän totesi puheessaan. 

Oikari puhui myös Kallenaution lasten aitan malkakaton korjaamisesta, joka ei ole helppo tehtävä. Katon korjaus tapahtuu hänen mukaansa tänä kesänä. 

Kirkkovakka esittelyssä

Seuraavana puheen piti Pirjo Sahra. Hän esitteli Kallenautiosta löytynyttä kirkkovakkaa.

Haavasta tehty ja raudoitettu kirkkovakka on hienosti koristeltu säilytysastia, joka on kuulunut emäntien tärkeimpiin arvoesineisiin. Siinä säilytettiin silkkihuivit, parhaat jalkineet ja kirkkoröijyt. 

Paikalle saapui myös vieraileva tähti suomenpienhevonen Pikku-Paavo kärryineen, jota ohjasti Juupajoen Karjala-Seuran puheenjohtaja Taru Iivonen 

Pirjo Sahra kertoi pienellä pöydällä olevasta Kirkkovakasta mielenkiintoisia yksityiskohtia ja historiatietoja.

Sahra antoi kirkkovakan Erkki Lensun entisöimien hevoskärryjen kyytiin.Kallenautio kiitti Juupajoen Karjala-Seuraa yhteistyöstä vaunujen kunnostuksen suhteen.  

Päivä jatkui musiikilla, jonka järkeen erikoiset liivit omaavat ylioppilaslakkiset arvovieraat pääsivät esittelemään itsensä.

Kaikki kuusi vierasta olivat forsteja eli metsätieteiden opiskelijoita. He ovat Juupajoella sijaitsevan Hyytiälän metsäaseman kesäkurssin opiskelijoita ja assistentteja.

Opiskelijoina kesäkurssilla ovat Eero Väänänen ja Vilja Vanonen. Vanhemmat opiskelijat Albert Häme, Mikko Autere, Vesa Lahtinen ja Jesse Nowak ovat päässeet Hyytiälän kesäkurssille töihin assistenteiksi.  

Autereen mukaan assistentiksi pääsee vain harva.

Hyytiälän metsäasema on kansainvälinen tutkimuskeskus, joka toimii Helsingin yliopiston alaisuudessa. 

Juupajoki-seuran puheenjohtaja Johanna Kallenautio kertoi vieraille ja yleisölle, että aiemmin metsäaseman opiskelijat majoittuivat Kallenaution kievarissa, kun Hyytiälän majoitusrakennukset eivät vielä olleet valmistuneet. 

– Kallenautio oli tämän kurssin pääkeskus, että tänne aina aamulla forstit kokoontuivat kylän eri taloista töiden jakoon ja heidät lähetettiin täältä sitten päivän askareisiin, hän totesi. 

Forstiliivit olivat puhujien mukaan alun perin tapa erottua kampuksella muista opiskelijoista, mutta sittemmin se on siirtynyt enemmän juhlapuvuksi ja edustusasuksi. 

Juupajoen Karjala-seuran puheenjohtaja Taru Iivonen saapui paikalle suomenpienhevosen Pikku-Paavon kyydissä.

Kurssi kestää

Metsäylioppilaan kurssi Hyytiälässä kestää 9 viikkoa. Kurssi on jaettu eri osioihin, kuten metsätuhoihin, suoviikkoon, metsänhoitoon ja metsäekologiaan. 

– Vaikka välillä varsinkin alussa saattoivat päivät tuntua varsin pitkiltä ja rankoilta, niin onneksi meillä on toisemme, että meillä on erinomainen kurssi. Meillä on hieno yhteishenki ja ainakin voin sanoa, että on ollut unohtumaton kesä, kurssin opiskelija Vanonen kertoi.

Esittäytymisen jälkeen Mikko Autere kertoi, että metsäasemalle mennään suorittamaan kesäkurssi pääsääntöisesti ensimmäisen opiskeluvuoden kesällä.  

– Typistettynä kaikki mitä ollaan ensimmäisen vuoden aikana opittu niin mennään maastoon tekemään, Vesa Lahtinen lisäsi. 

Kurssilaiset majoittuvat Hyytiälässä, mutta viikonloppuisin voi lähteä. 

– Mutta kyllähän tuolla viihtyy niin hyvin, että viettää viikonloputkin täällä ihan mielellään, Autere kertoi. 

Viime vuonna forstit vierailivat tapahtumassa yllättäen, mutta tänä vuonna metsätieteiden opiskelijat olivat ensimmäistä kertaa osa virallista ohjelmaa. 

Pikku-Paavo sai palkinnoksi rehuja Erkki Lensulta.

Juupajoki on paljon julkisuudessa

Seuraavaksi puhetta tuli pitämään Seija Halme. 

Hän kertoi siitä, miten Juupajoki enemmän julkisuudessa, kuin mitä paikan koko antaisi olettaa. Hän korosti Hyytiälän tutkimuslaitoksen, maa- ja metsätalouden ja eri kulttuurikohteiden merkitystä Juupajoelle. 

Lakkautetun Hirsilän koulun lapsista osa tulee Juupajoelle opiskelemaan. 

– Osa hirsiläläisistä halusi lapsensa pieneen kouluun, joten Juupajoki avasi ovensa Hirsilään, hän kertoi puheessaan. 

Hän kehaisi kaivinkoneiden lumenveiston SM-kisoja, jotka toivat 1800 asukkaan Juupajoelle yli 3000 katsojaa. 

– Jos he olisivat kaikki tulleet yhtä aikaa, olisivat parkkipaikat käyneet vähiin, hän totesi. 

Seija Halme korosti puheessaan Juupajoen näkyvyyttä julkisuudessa.

Museon näyttelytoimintaa yli 50 vuotta

Viimeisenä luvassa oli Juupajoki-seuran sihteerin Timo Musturin puhe, joka siirtyi sateen vuoksi sisätiloihin.

Puheessaan hän kertoi Kallenaution museonäyttelytoiminnasta viimeisen 50 vuoden ajalta. Kallenaution hollitupaa lähdettiin miettimään vuonna 1972 näyttelytilaksi. 

Kesästä 1972 näyttelyitä sitten oli museolla joka kesä. Tärkeinä näyttelyinä hän nosti esiin esimerkiksi Martti Peräluoman, Päivi Sompina ja Riitta ja Mari Rannan näyttelyt. 

– Tätä näyttelyiden listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, koska Kallenaution Hollituvassa on 50 vuoden aikana pidetty noin 200 näyttelyä, hän totesi. 

Johanna Kallenaution mukaan Juupajoki-päivä sujui hyvin, ja sade yllätti vasta viimeisen ohjelmanumeron kohdalla. 

– Aikamoista tohinaa, aamulla oli kansanlaulukirkko mitä piti valmistella, ja sitten tosiaan tämä juhla, missä muuttui useampi ohjelmanumero ja järjestys. Siinä oli sitä säätämistä sitten, hän totesi.  

Eläkepäiviään viettävä Asko Toivanen nautti siitä, että tapahtumassa näki vanhoja kavereita.

Leave a Comment