Maija ja Joona olivat matkustaneet pitkään. He olivat kotoisin pienestä maalaiskaupungista ja matkalla kohti maakunnan pääkaupunkia.
Joonan oli pitänyt matkustaa oikeusasioissa kaupunkiin ja hänen tuore kihlattunsa Maija oli päättänyt lähteä matkaan. Varaa hoteliin ei nuorella parilla ollut, joten he olivat päättäneet yöpyä autossa, huolimatta siitä, että Maija oli jo 39. raskausviikolla.
Keskellä yötä Maija heräsi koviin supistuksiin, vauva oli tulossa. Unenpöpperöinen Joona hyppäsi rattiin Maijan huutaessa takapenkillä. Puolessa välissä matkaa Maija ilmoitti, että hänellä oli tarve ponnistaa.
Kun auto pääsi synnytysosaston pihaan, oli parista tullut jo kolmikko. Sairaalan henkilökunta otti lapsen ja tuoreet vanhemmat sisään tarkastukseen. Kaikki oli hyvin, mutta Maija oli silti häkeltynyt niin monen vieraan ihmisen pyöriessä hänen ympärillään.
Juuri lukemasi tarina on keksitty. Silti siinä on monelle tuttuja piirteitä. Joillekin tuttuus saattaa nousta omasta elämästä, joku taas saattoi huomata yhtymäkohdan tuttuun Luukkaan evankeliumin kohtaan.
Monelle meistä jouluevankeliumista ja -kuvaelmasta on tullut lähes kiiltokuvan oloinen. Emme oikein tahdo muistaa, kuinka poikkeuksellisissa oloissa maailman Vapahtaja syntyi, ja kuinka moni lopulta jakaa samankaltaisen kokemuksen kuin Maria ja Joosef.
Tuo tuskaa, huutoa ja ahdistusta täynnä ollut yö huipentui pieneen lapseen. Lopulta perheellä oli kaikki hyvin. Pieni poika oli syntynyt. Vielä moneen viikkoon hän ei jaksanut edes kannatella päätään tai muistanut aina nielaista ruokaansa, vaan suullinen maitoa valui pitkin poskia.
Ajan kanssa seimi jäi pieneksi. Koitti toinen päivä täynnä tuskaa, huutoa ja ahdistusta.
Maailmankaikkeuden kuningas antoi itsensä, jotta voisi muuttaa meidät. Jotta me loistaisimme hänen rakkauttaan maailmassa.
Lopulta myös hauta jäi liian pieneksi. Maailmankaikkeudella oli kaikki hyvin.
Henrik Pääkkönen
vs. seurakuntapastori
Oriveden seurakunta
