Pirkanmaan pelastuslaitos on lähettänyt tammikuussa 15 000 paloturvallisuuden itsearviointilomaketta maakunnan pientaloasujille. Itsearviointi on tehtävä yksittäisen pientalon kohdalla viiden vuoden välein.
Pientalojen arviointi on mahdollista tehdä joko palauttamalla täytetty paperilomake tai täyttää vastaava lomake verkossa.
Lomakkeita postitetaan syksyllä myös rivi- ja kerrostaloihin. Näiden osalta arviointi on tehtävä aina verkossa.
Paloturvallisuuden itsearviointia kokeiltiin pilottihankkeena muutamassa Pirkanmaan kunnassa vuonna 2013. Seuraavana vuonna malli otettiin käyttöön koko maakunnan laajuisesti.
– Tämä on ollut toimiva tapa pitää paloturvallisuusasiat esillä mahdollisimman kattavasti. Tavoitamme itsearvioinnin kautta huomattavasti enemmän maakunnan asukkaita kuin tekemällä perinteisiä palotarkastuksia, palotarkastusinsinööri Tytti Oksanen kertoo.
– Lähetämme samalla paloturvalliseen asumiseen opastavia ohjeita, mikä muistuttaa vuosittain suuria ihmisjoukkoja näiden asioiden tärkeydestä. Sekin on muistettava, että vastuu paloturvallisuudesta on aina asukkaalla itsellään.
Palomiehet käyvät tekemässä tarkastukset niissä taloissa, joista ei ole palautettu lomaketta. Palotarkastajakin voi käydä erikseen pyydettäessä jossain kohteessa.
Pelastuslaitos seuraa toimitettuja itsearviointilomakkeita ja ottaa tarvittaessa yhteyttä asiakkaaseen varmistaakseen korjausaikataulun.
– Palovaroittimien kohdalla olemme erityisen tarkkoja, sillä niitä pitää aina olla riittävä määrä. Jos varoittimia on liian vähän, niistä kyllä kyselemme.
Jos omakotiasukas tarvitsee apua arvioinnin tekoon, Oksanen toivoo, että joku lähiomainen tai ystävä pystyisi auttamaan. Jos toinen henkilö täyttää lomakkeen asukkaan puolesta, tästä on kirjattava tieto lomakkeelle.
Koronarajoitukset tekevät tulevan kevään tilanteen hiukan hankalaksi. Lomakkeita odotetaan palautuviksi helmikuun loppuun mennessä. Sen jälkeen lähdetään tavallisesti käyntikierroksille. Nyt ei ole tietoa, miten tällä kertaa päästään etenemään.
Parempaan suuntaan on menty
Orivesi ja Juupajoki kuuluvat palotarkastaja Heli Koskisen vastuualueeseen. Hän kantaa eniten huolta kotien palovaroittimien kunnosta.
– Palovaroitin on se laite, joka todella varoittaa, jos jotain sattuu. Ne ovat tärkeä apu erityisesti sellaisille ihmisille, joiden toimintavalmius ja -kyky eivät ole parhaissa kantimissa.
Varoittimia on kodeissa melko hyvin, mutta ne ovat usein turhan vanhoja. Palovaroittimen käyttöikä on 5–10 vuotta. Varoittimen pohjassa on yleensä tieto suositeltavasta käyttöajasta.
Huomautettavaa löytyy joskus kattotikkaista ja varatietikkaista. Tärkeää on muistaa turvalliset etäisyydet tulisijojen lähellä. Palavia rakenteita tai polttopuita ei saa sijoittaa aivan tulisijan viereen.
Mahdollisia palotilanteita varten pitäisi talossa olla ainakin sammutuspeite. Käsisammutin on myös hyvä olla. Kuuden kilon sammutin on toivomus, mutta kaksikiloisestakin on apua.
Pientalon osoitemerkinnän pitää olla selvästi näkyvillä, jotta apu löytää tarvittaessa oikeaan osoitteeseen.
– Valistuneisuus on mennyt mielestäni koko ajan parempaan suuntaan. Turvallisuusasiat eivät ole vain jokin velvollisuus, vaan niillä on todella merkitystä, jos jotain sattuu.
Selkeä arviointi, hyvää palvelua
Juupajoella Sahrakoskentien varrella asuvalla Ulla Liskillä on itsearvioinnista pelkkää hyvää sanottavanaan. Hän teki arvioinnin ensimmäistä kertaa vajaa vuosi sitten.
– Täytin arvioinnin verkossa heti, kun lomake ja ohjeet tulivat postissa. Halusin tietää, mitä kaikkea arviointiin liittyy.
Arviointi tuntui selkeältä, ja sen täyttämiseen meni aikaa kymmenisen minuuttia. Perusasioissa ei ollut ihmettelemistä.
– Siinä kysyttiin palovaroittimet ja yläkerran ulospääsytiet, nuohoukset ja nuohoojat tikkaat. Eipä siinä ollut mitään, mitä emme olisi heti tienneet.
Talossa on kuusi tulisijaa, joiden käytössä perhe on tarkkana. Uunien edessä on pellit, eikä mitään syttyvää jätetä koskaan suuluukkujen eteen.
Liskin isoisän isän rakennuttama puutalo on koko perheen silmäterä. Siksi paloturvallisuus koetaan tärkeäksi, ja se pidetään mielessä päivittäin.
– Jos jotain sattuu, omaisuutta voi tietysti tuhoutua. Mutta se on tärkeintä, että ihmiset säilyvät hengissä.
Liski kertoi arvioinnissa, että kahdesta vinttikamarista oli poistumistie vain toiseen suuntaan. Portaat puuttuivat talon toisen päädyn seinustalta.
Pelastuslaitokselta soitettiin ja kysyttiin, milloin puute tulee korjatuksi. Tikkaiden piti tulla jo viime syksynä remontissa olevan talon maalauksen jälkeen. Kun maalaus siirtyi ensi kevääseen, myös tikkaiden saantia rohjettiin lykätä.
– Soittajalla oli oikein mukava ja kannustava asenne, siten se oli todella hyvää palvelua. Siinä oli sitten mahdollisuus myös kysyä jos sellaista olisi ollut mielessä.
– Tällainen omavalvonta riittää mielestäni oikein hyvin, ja se on myös kustannustehokasta.
Ei ehkä helppoa ikääntyneille
Oriveden Yröskulmalla asuva Jouko Väisänen näkee itsearvioinnissa ongelmiakin. Joillekin yksinasuville iäkkäämmille ihmisille on iso asia se, että palotarkastaja ei enää käy talossa.
– Siinä jäävät palovaroittimet ja muut asiat tarkastamatta, jos liikkuminen on kovin huonoa, eikä sukulaisia tai tuttuja ole tähän saatavilla.
– Yksi parannusidea voisi olla, että nuohooja vaihtaisi käynnillään samalla palovaroitinten patterit. Mutta kyllä tarkastajan olisi hyvä käydä ainakin viiden vuoden välein. Tilanteet muuttuvat jo tuossa ajassa paljonkin. Oriveden kylillä on paljon vanhuksia, joille tämä olisi tervetullutta.
Väisänen arvioi, että itsearviointilomake ei ole kaikille välttämättä kovin selkeä. Hän itsekin joutui miettimään joitakin vaihtoehtoja.
– On se arvio taas tehty, mutta se odottaa vielä postittamista. Vanhaan malliin sen edelleen lähettelen.
