Siitaman nuorisoseuran vastavalittu puheenjohtaja Lotta Loikkanen keittelee kahvia nuorisoseuran talossa Jukolassa toinen poskipää mustana ja tukka pikkulettien jäljiltä kuin Anita Hirvosella.
Pari päivää aiemmin, huhtikuun alussa hän on otellut viimeisimmän ammattinyrkkeilymatsinsa.
Hän pulppuaa puhetta, mutta sisimmässä pisteellä hävitty matsi bulgarialaiselle Ivanka Ivanovalle ärsyttää.
– Oli tolkuttoman tasainen matsi. Tuomari laittoi sen vastustajalle, vaikka itse olisin laittanut itselleni, mutta tämä on arvostelulaji.
Ammattinyrkkeily on kovaa touhua niin urheilullisesti kuin muutenkin. Tämänkin ottelun ja koko tapahtuman Loikkanen oli järjestänyt itse.
– Ammattinyrkkeily on puolittain urheilua, puolittain viihdettä. Kotimaassa järjestettävä ilta on myös maksettava itse vastustajan palkkioita, matkoja, majoituksia, tuomareita ja toimitsijoita myöten.
Tämä ottelu järjestettiin Juuassa, jossa Loikkanen on aiemmin työskennellyt ja toimii myös varapuheenjohtajana paikallisessa nyrkkeilyseurassa.
Revanssi polttelisi mielessä, mutta sponsoreiden kerääminen on työlästä.
– Se vie paljon aikaa ja omia töitä on vähennettävä. Rahakaivotkaan eivät ole pohjattomia.
Töitä ja treeniä
Urheiluelämän ulkopuolella filosofian maisteriksi kouluttautunut Loikkanen tekee toimittajan töitä enimmäkseen Helsingin Sanomien urheiluun, välillä muuallekin.
– Nyrkkeily on vähän rakkaudesta lajiin. Joudun tekemään ylimääräistä urheilun lisäksi, muttei nyrkkeily kuitenkaan tuo elantoa.
Loikkanen luonnehtii ammattinyrkkeilyn maailmaa miehiseksi.
– Naisnyrkkeilyn mahdollistamisesta ei olla kiinnostuneita. Jos sitä haluaa, se on tehtävä itse.
Oriveden kaupunkia Loikkanen kuitenkin kiittelee.
– Kaupunki on tukenut uraani, ja olemme miettineet tapahtuman järjestämistä myös Orivedelle. Myös kaupungilla tai vaikka punttisalilla on hauska turista nyrkkeilystä ihmisten kanssa.
Ei matkalaukkunyrkkeilylle
Loikkasella on ammattiurallaan takana kaksi vieraskehätappiota. Hän haaveilee EM- ja MM-otteluista, mutta on saanut tuta senkin, että ulkomailla on vaikea voittaa.
– Suomessa tuomarit ovat rehellisempiä, jotkut jopa siinä määrin, että antavat varmuudeksi voiton vieraskehäläisille, ettei voi ainakaan kotiinpäinvedosta syyttää.
Suomessa ammattinyrkkeily pyrkii Loikkasen mukaan puhdistamaan kasvojaan, mutta kansainvälisesti lajiin liittyy monenlaista suhmurointia.
– Aina mestarit ja haastajat eivät kohtaa sovitusti. Raha näyttelee isoa osaa varsinkin miesten raskaan sarjan otteluissa. Ja missä rahaa, siellä rötösherroja.
Seuraava ottelu Loikkasella ei vielä ole tiedossa.
– Nyt täytyy vähän nuolla haavoja, paranneltava nenää ja pureskeleminenkin on ollut vaikeaa.
Naisten ammattiotteluita on Loikkasen mukaan kotimaassa tosi vähän.
– Olisi kiva, jos tulisi ulkomailta joku tarjous, mutta tarjouksia on punnittava tarkkaan. Sinne pyritään löytämään voitettava vastustaja, enkä halua miksikään matkalaukkunyrkkeilijäksi.
Niinpä suunnitelmissa ovat myös thainyrkkeilyn SM-kisat syksyllä, ehkä potkunyrkkeilyäkin. Hänellä kun on kamppailulajitaustaa yli 15 vuoden ajalta. Nyrkkeilyn hän aloitti totisemmin parikymppisenä, mutta vietti lapsuudessaan paljon aikaa isänsä kanssa nyrkkeilykisoissa.
– Päädyin opiskeluaikana thainyrkkeilyyn. Tätä ennen olin kokeillut miekkailua. Kamppailulajeissa on hyvä mahdollisuus pärjätä aikuisiälläkin aloitettuna, varsinkin jos on aiempaa urheilutaustaa.
Positiivisen kautta
Loikkanen pyrkii treenaamaan päivittäin. Aina treenit kahdesti päivässä eivät töiden takia onnistu, vaikka nyrkkeily onkin iso syy tehdä osa-aikaista työtä.
Suurimpina saavutuksinaan ammattinyrkkeilyn saralla hän pitää EM- ja MM-titteliotteluihin pääsemistä. Amatööriuralta hänellä on pari Suomen mestaruutta, thainyrkkeilyn puolelta myös sekä amatöörien että ammattilaisten maailmanmestaruudet.
Hän kuvailee olevansa nyrkkeilijänä hyvä liikkumaan, mutta nostaa henkiset ominaisuutensa silti suurimmaksi vahvuudeksekseen.
– Viimeisimmässä ottelussa kaikki asiat eivät menneet ihan nappiin, mutta en anna tällaisten lannistaa. Otteluiden alla saattaa tulla ihan mitä tahansa säätöä, mutta en hetkahda niistä ja pystyn psyykkaamaan itseäni ja näkemään asiat itselle suotuisassa valossa enkä päinvastoin.
Viimeisimmässä ottelussa hän ei ollut täysin parhaimmassa iskussa koronan ja sen jälkitaudin takia.
– En ollut fyysisesti parhaimmassa kunnossa, mutta jos aina odottaa, että olisi urheilukisoissa kaikista parhaassa kunnossa, ei sitä kovin usein tulisi urheiltua.
Ystäväkirja
Nimi: Laura Lotta Emilia Loikkanen
Syntymäaika: 24.10.1984
Harrastukset: Kamppailulajit ja yhdistystoiminta
Lempiruoka: Uunijuurekset ja -kasvikset
Lempijuoma: Kuplavesi
Lempiväri: Vihreä
Paras tv-ohjelma: En katso enkä omista tv:tä, mutta iltaisin välillä katson Yle Areenaa. Lempparini on Tiettömän taipaleen takana.
Lempimusiikki: Lähes kaikki käy.
Lempivuodenaika: Syksy
Lempikirja: Viimeisimpänä luin Petra Ollin elämäkerran.
Lempielokuva: Hytti numero 6 viimeksi nähdyistä
Lempikasvi: Kevätesikko
Lempiaine koulussa: Äidinkieli
Inhokkiaine koulussa: Tykkäsin kaikista.
Suomen kielen kaunein sana: Revontulet
Erityisen ylpeä olen: Urheilu-urastani ja siitä, että olen tehnyt asioita, joissa aita on korkeampi.
Kenet haluaisin tavata: Ukrainalaiset Klitshkon nyrkkeilijäveljekset – ja mielellään hengissä!
Tätä en ole uskaltanut: hankkia perheenlisäystä
Inhottavin kotityö: Kaikki ne ovat inhottavia! Mutta imurointi.
Haaveilen: Isoista otteluista ja urheilu-uran päättymisestä niin, että olisin saanut uralleni täyttymyksen.
Pelkään: Läheisten ja terveyden menettämistä
Tärkein esine: Pieni muistoboksi, jossa on kirjeitä edesmenneeltä isältäni.
Oho: Olen liftannut Kauko Röyhkän keikkabussin kyytiin. Nuorempana liftasimme ystäväni kanssa myös rekkakyydeillä Eurooppaan.
