”Miltei päivälleen kaksi vuotta sitten alkoivat meillä kauan ja hartaasti odotetut uudistus- ja laajennustyöt, rakennus sekä lämmitettävä kuivavarasto saatiin vuoden uurastuksen jälkeen harjaan. Kooltaan 2.700 m³:n lämpökeskusrakennus on jo ollut käytössä. Niin ikään kookas varastorakennus osittain, ja viikottain siihen ahdetaan lisää tavaraa. Tämä ei olekaan mikään nyrkkipaja: kokoa on juhlavat 11.300 m³, ja teräksistä hyllystöä tulee varastoon peräti 12 hyllymetriä. Kun tavara on ylipäätään kooltaan pienehköä, kuvaa tämä varaston ainesmäärän.
Lue lisää: Kaikki 50 vuotta sitten -jutut löytyvät Silloin ennen -sivustolta.
Varastorakennus valmistuu hiljakseen. Alueen uudisrakennustyöväen vahvuus on tällä erää vain n. 30 miestä, sillä työtä tehdään määrätyn ajoituksen mukaisesti. Kuitenkin saataneen kaksi asuinrakennusta ensi vuonna valmiiksi, näihin tulee kaikkiaan 32 asuntoa. Asuntotilanne on jatkuvasti kipeä ongelmamme: puiset rakennukset ovat kunnoltaan heikkoja, niistä puuttuvat nykyajan mukavuudet, ovat kylmiäkin. Vain kolmannes vakinaisesta henkilökunnastamme asuukin näissä valtion puustelleissa”, sanoo Viestivarikon laatuisa päällikkö, majuri Seppo Hintikka, joka tarmokkaasti jatkaa edeltäjiensä alottamaa varikon kehittämistä.
Lisää työpaikkoja
Oriveden Sanomissa on aiemmin selostettu varikon keskeistä asemaa puolustuslaitoksemme osana. Täällähän huolletaan ja varastoidaan pl:n viestikaluston pääosa: puhelin- ja radiokalusto, niin ikään aivan moderni laitteisto. Täältä ne jaetaan joukko-osastoille ja sotilaslääneille tarpeen tullen. Lylyssä on myös ollut jonkun verran viestialan erikoiskoulutusta- ovatpa siellä olleet koulittavana niinkin erikoiset sotilaat, kuin laskuvarjolääkärit. Ja aivan äskettäin. Ja saipa täällä yksi näistä piloteista punabarettinsakin: suoritti ensimmäisen laskuvarjohyppynsä sotilaana Mäntäntien varteen suolle.
Mutta Lylyssä on keksitty ja tehty monta pikkuparannusta armeijan venttereihin, kalustoon, laitteistoon. Ja Lylyssä tutkitaan ja korjataan päivittäin paljon tärkeätä viestimateriaalia. Osa siitä – kenttäkaapelista – soluu rva Aili Saarisen herkkien käsien kautta. Hän tutkii kaapelin vaurion, korjaa sen Lylyssä suunnitellulla pikahitsauskoneella. Nokia-valmisteinen sula kumimassa tiivistää sauman-, ja taas kulkee sana tapsin läpi.
Ja Aili-rouvan työhuoneen seinän takana korjailee kaksi kunnallismiestä kalustoa: Yrjö Niemi sinä päivänä kenttäkeskuksen ”aivoa”. Uupumattomana keksijänä mainetta, kunniakirjoja ja jonkin verran myös keksijä- ja alotepalkintoja kerännyt Arvi Jokela oli alottanut kaapelin tarkastus- ja kelauskoneen suunnittelun. Miehen idea- ja taitotasoa kuvaa se, että tämän tärkeän koneen perustusrunkona on käytöstä poistettu romu, vanha kaukokirjoituskone. Kun siihen sitten keksii ja liittää paljon muuta, onkin uusi työkone valmis. Jokelan noin 50:s rakentama oma kone tai keksintö. – Tästä todellisesta taitoniekasta toiste lisää.
”Viestivarikon nykyinen henkilöstö – n. 70 – lisääntyy rakentamistöiden kehittymisen myötä jonkin verran noin sadan vaiheille. Tämä edellyttää myös asuntokannan kohentumista. Nykyisen rakentamisen takaraja on 1977: siihen mennessä pitäisi suunnitelmien valmistua.
On vain toivottavaa, että kunta, pitäjän liike- ja talousväki, Orivedeltä käsin toimivat osuuskaupat huolehtisivat paremmin Lylystä, jonka laajan taajamantapaisen väkiluku lienee kuutisensataa”, toivoo maj. Hintikka. – EP
Juttu on julkaistu Oriveden Sanomissa 15.11.1973. Se julkaistaan uudestaan juuri sellaisena kuin se on 50 vuotta sitten lehdessä ollut.
