Suomen gemmologinen seura vieraili Eräjärven kivimuseolla heinäkuun toisena lauantaina.
Gemmologit ovat jalokivien asiantuntijoita. Gemmologinen seura puolestaan toimii yhdyssiteenä kaikkien jalokivistä kiinnostuneiden henkilöiden ja yhdistysten välillä.
– Emme me silti mikään salaseura ole, vaikka useimmat ihmiset eivät välttämättä ole meistä kuulleetkaan, naurahti gemmologisen seuran sihteeri ja kurssien vetäjä Mari Ruohomäki.
Luennon kivistä, jalokivistä ja maasälpälouhosten toiminnasta sekä muista kiviin liittyvistä seikoista seuralle piti museota ylläpitävän Eräjärvi-seuran Tarmo Grönqvist. Hän on gemmologisen seuran kunniajäsen. Hän myös kierrätti yleisöä kivimuseossa.
Grönqvist kertoi seuralle tottuneesti typpiatomeista, joita löytyy aidosta timantista. Synteettisessä timantissa typpiatomeja ei ole. Laitteiden, joilla typpeä mitataan, Grönqvist kertoi olevan kalliita ja harvinaisia. Niitä ei joka gemmologin työpöydällä ole.
Kipinä jo lapsuudesta
Mynämäeltä kotoisin oleva, nykyisin Helsingin seudulla asuva Mari Ruohomäki on saanut kipinän kivien tutkimiseen jo lapsena. Hän on perehtynyt kiviin paremmin kymmenisen vuotta.
– Lapsenakin kaivelin kiviä. Innostukseni kiviin heräsi ehkä jo lapsena. Espoossa suoritin kaksivuotisen kelloseppäkoulun ja vuonna 2020 valmistuin gemmologiksi, Ruohomäki kertoi.
Samalla vuosikurssilla Ruohomäen kanssa opiskellut ja gemmologiksi valmistunut Eve Randma totesi, että hänelle kiinnostus jalometalleihin heräsi kelloseppäkoulussa.
– Aiemmin vain Lontoossa on pystynyt suorittamaan gemmologin tutkinnon. Nyt Suomessa on menossa neljäs vuosikurssi, kertoi Randma.
Seuran puheenjohtaja Petteri Sten nauroi, että hänen sukunimensä on osuva, sillä suomeksi se on kivi. Kenties sukunimi antoi sysäyksen kivien tutkimiseen.
– Olen valmistunut gemmologiksi vuonna 2018. Antiikki ja jalometallit ovat olleet yksi osa elämääni 27 vuoden ajan, hän kertoi.
Gemmologiksi vuonna 1987 valmistunut Risto Kangasniemi on kotoisin Teiskosta. Hän totesi, että jalokiviasiantuntijoiden piireissä on tapahtunut vaikka mitä.
– Synteettinen timantti on tullut viimeisimpänä. Alkuaikoina ei vielä timanttien käsittely ollut yhtä kehittynyttä kuin nykyisin. Ulkonäköä alettiin käsitellä eri lailla, ja asioista tietää, jos haluaa. Ala kehittyy nopeasti. Ne systeemit, miten kiviä käsitellään, ovat kehittyneet huikeasti. On kehitetty esimerkiksi uudenlaisia valmistusmenetelmiä ja laitteita, jotka auttavat. Lisäksi on tullut digitaaliteknologia, hän listasi.
Maasälpälouhokselle lähdettiin penkomaan kiviä
Virosta kotoisin oleva Jelena Walker kertoi olevansa kiinnostunut eniten kivistä ja Ukrainasta kotoisin olevan Simon Walkerin mielenkiinto suuntautuu enemmän jalokiviin. Katri Sauer ja Casimir von Schantz kertoivat harrastaneensa kiviä ainakin 15–20 vuoden ajan.
Petteri Sten odotti innolla Viitaniemen maasälpälouhokselle kivien penkomiseen lähtöä. Moni muukin odotti innokkaasti Viitaniemen louhokselle lähtöä, erilaisine varusteineen.
– Viitaniemen maasälpälouhos on Suomen mineraalirikkain paikka. Tarina kertoo, että Viitaniemen vanha emäntä marjamatkallaan löysi kaatuneen puunjuurakon alta valkoisen kallion ja siitä löytyi Viitaniemen esiintymä. Kivilaji on pegmatiitti ja se on nuorempi kuin ympäröivä kallioperä. Pegmatiitteihin on rikastunut harvinaisia mineraaleja. Viitaniemen esiintymä on kattilamainen, joten sinne on kerääntynyt paljon harvinaisuuksia, Tarmo Grönqvist taustoitti seuralle.
