Vuoden verran on aikaa kulunut siitä, kun Taiston talolla oli yleisötilaisuus asemanseudun kehittämisen ja joukkoliikenteen tiimoilta. Nyt kun on kierretty kertaalleen aurinko ympäri, nähdään ainakin Oriveden asemalla, että jotain tapahtuu ja on jo tapahtunutkin.
Joukkoliikennekin kulkee kehityksen mukana, ja asema-aukio on päivisin autoja täynnä. Ihmiset ovat hypänneet rautahevosen kyytiin.
Sopivin väliajoin puheenaiheita Suomen liikennesuunnitteluissa ovat olleet suuret ratahankkeet. Orivesi on ollut ajan hermolla ja ryhtynyt pienemmässä mittakaavassa kehittämään kiskoliikenteen sekä joukkoliikenteen palveluja.
Nyt jos koskaan pitäisi varmistaa hyvään alkuun päässeen Oriveden rautatieaseman alueen kunnostuksen onnistuminen sekä hyvien liikenneyhteyksien toteuttaminen ja säilyttäminen, kun edetään vaiheittain.
Kaksoisraide ja radan sähköistys Tampereelle ovat olleet jo kauan valmiina. Juniakin on kulkenut ihan mukavasti. Tietysti olisi mukava, jos lähijuna taas Tampereen välillä pysähtelisikin, sillä tuskin uskaltaisin hypätä vauhdissa Ruutanassa tai Jussilassa pois. Siitamassa sitä hyppyä voisi harkita, kun sinne on Oriveden asemalta ylämäkeä, eivätkä junat ole päässeet vielä täyteen vauhtiin. Ja voisihan se juna sielläkin pysähtyä.
Toimiva lähijunayhteys vaatii joustavuutta. Joskus lättähattuaikaan aamuvarhain välillä juna jopa peruutti puolisen kilometriä takaisin, kun havaittiin, että joku myöhäinen oli jäänyt seisakkeelle huitomaan taskulampun kanssa. Siinä sitten vaan iloisesti hyvää huomenta toivoteltiin ja taas mentiin.
Uutisissa on kerrottu sellaisista ratahankkeista kuin Suomi-rata ja tunnin juna. Ihan en kaikkea ymmärrä, mutta tuntuu, että hommassa ei ole järjen häivääkään. Joku voisi käydä tarkistamassa paikan päällä, onko suunnittelijoilla jalat maassa ja tietävätkö ne, että kuinka monta nollaa miljardissa oikein on.
Kerrottiin myös, että Tampereen ja Helsingin välille ei riitä nopeus 250 km/h, vaan pitää olla 300 km/h. Hitaammalla nopeudella aikaa kuluisi muutama minuutti yli tunnin haamurajan.
Muistuu vaan mieleen se, kun koottiin Oriveden asemanseudun historiaa ja mietittiin kirjan nimeä. Jokelan Sirkan ehdotus Aikojen kuluessa oli kyllä mitä mainioin näin jälkeenpäinkin ajatellen. Historiateoksessa sen nimi ei rajaa mitään pois, ja kun aika on ympärillämme olevaa olemassaoloa, niin me kaikki saamme nauttia siitä. Muuta merkitystä sillä ajalla ei ole.
Meikäläisestä tuntuu, että päättäjiä vähän vedetään retkuun ja vedätetään näissä isoissa ratahankkeissa. On kerrottu, että ne ovat Suomen elinkeinoelämän kannalta ensiarvoisen tärkeitä. Nyt mietitään, että junan pitäisi mennä tunnissa Tampereen ja Helsingin väli. Ei kerrota, meneekö se kumpaankin suuntaan ja kuinka usein.
Koska vientiteollisuus on ainoa, joka tuo rahaa Suomeen, niin silloin olisi järkevä suunta etelään päin. Eivät ne junat kuitenkaan taida olla tavarajunia, sillä saattaisi olla Helsingin rautatieasema pian tukossa kallioporakoneista, paperikoneen teloista ja soodakattiloista, kun vähintään tunnin välein kolmeasataa kiitävä tavarajuna saapuu päätetoppariin.
Jos juna kulkee harvemmin kuin tunnin välein, niin silloinhan se vie koko suunnitelmalta pohjan pois. Miten on määritelty se hetki vuorokaudesta, joka on elinkeinoelämälle tärkeä? Useat tehtaat pyörivät kolmessa vuorossa. Ei kauppatase voi olla jostain pienestä tarkasti määritellystä hetkestä kiinni. Jos vaikka joku hitsari lähtee jostain Vilppulan Kolhon perukoilta junalla Helsingin telakalle hommiin, niin kyllä hän lähtee jo edellisenä päivänä ja asuu viikot parakkikylässä.
Tuntuu siltä, että näitä suuria ratahankkeita suunnitellaan niille, jotka singahtelevat läppärit sylissä tunnin välein edestakaisin, eivätkä tuo vientituloja Suomelle.
Aikanaan, kun aikaa ruvettiin mittaamaan auringon avulla, keksittiin, että aurinko tekee ikään kuin ympyränkaaren muotoisen kuvion hiekkaan asetetun tikun varjosta. Se seikka, että ympyrä jaettiin kahteentoista osaan, johtui pelkästään jostain taikauskoon liittyvästä luvusta. Siis tunti on pelkkää taikauskoa.
Aurinkokellossa ei ole minuuttiviisaria, mutta babylonialaiset sitten myöhemmin alkeellisiin mekaanisiin kelloihin kehittelivät sellaisen. He jakoivat ympyrän kuuteenkymmeneen osaan, koska heillä oli kuusikymmenjärjestelmä käytössä. Näin historian harrastajan kannalta on hienoa, että tällainen muinaisten kansojen käyttämä lukujärjestelmä on tiedossa. Muuta hienoa siinä ei sitten olekaan, koska valitettavasti nykyisin on ruvettu mittaamaan välimatkoja minuutteina.
Muutenkin nämä isommat ratahankkeet ovat saaneet koomisia piirteitä. Suunnittelijat olivat ihmeissään huomanneet linjausta tehdessään osin vanhaakin reittiä noudattaen, että radan varteen on sattunut useita asemia. Ne täytyy purkaa pois, ettei vaan junat pysähdy niiden kohdalle.
Joku koiranleuka on myös ehdotellut, että siirretään pääteasemia lähemmäksi toisiaan, niin kerkiää tunnissa. Idea ei ole ihan tuulesta temmattu. Tässä takavuosina tuli Onnistaipaleella rakennuskonevuokraamon suoran päässä vastaan jotain ihmeellistä. Luulin, että tielle on laskeutunut joku vanha lentokone.
Lähemmäksi päästyäni totesin sen olevan vanha Kontio Sisu, jolla oli kyydissä Hirsilän aseman hirret ja saumakattopellit poikittain päällä leveyssuunnassa, ikään kuin siivet. Niin, että on niitä asemiakin siirrelty. Tätä asemaa en ole kylläkään sen koommin nähnyt, mutta Hirsilän asemarakennuksen tunnisti siitä, että sen seinässä oli naulattuna kilometrikyltti. Jos vaikka joku bongaisi, kun nyt on tarkat vihjeet.
Oriveden seudun perinteentallennuksen porukka seuraa mielenkiinnolla rajattujen tehtäväkokonaisuuksien etenemistä. Ymmärrämme, että Oriveden asemalla maaperä tuo haasteita, kuten nykyisin hienosti sanotaan. Jos on asiasta vielä epäileväinen, voi lukea jutun teoksen Aikojen kuluessa osa III:n sivulta 15 alkaen.
Toivotaan, että kaikki liikennejärjestelyt menevät hyvin ja nykyisten asemarakennuksen omistajien yksityisyys säilyy. Täytyy näin itse kunkin totuttautua muutoksiin ja muistaa mitä pässi sanoi, kun päätä leikattiin.
Todettakoon vielä, että nyt on kuulunut viitteitä väyläviraston ja suunnittelijoiden laskelmista suurten ratahankkeiden kannattamattomuudesta. Siellä ilmeisesti muistetaan kaksi elämän tärkeää asiaa. Lintujen talviruokinta ja jakolaskusäännöt.
Martti Rauhavirta
Oriveden seudun perinteentallennus ry
Juttua on muokattu 6.5.2023 klo 9.59: Jutun otsikkoa on muutettu. Otsikkoon on lisätty tieto, että kyse lukijan kirjoittamasta tekstistä.
