Tapparan U20-joukkue kahmaisi SM-kultaa lähes 20 vuoden mitalittoman kauden jälkeen. Voiton takana oli vahva annos orivesiläislähtöistä valmennusosaamista. Päävalmentaja Jussi Taipale ja apuvalmentaja Teemu Vikstedt löysivät pikkupoikina kiekkoilukipinän kotikulmillaan Oriveden Siltaojantiellä.
Taipale aloitti kiekkoilun Fortunan junioreissa viisivuotiaana, Teemukin myöhemmin samalla kaavalla. Kumpikin siirtyi Tapparaan 11-vuotiaana.
– Pelasin Tapparassa junnuputken loppuun asti, ja pääsin tapailemaan hommaa miestenkin tasolla. Sitten tuli selkäongelmia, ja aktiivipelaaminen jäi. Siirryin suoraan valmennuspuolelle, Taipale muistelee.
Vikstedt kulki Orivedeltä Tampereella treeneissä ja peleissä yläasteen loppuun.
– Pelasin B-junnuihin asti Tapparassa, sitten kauden Ilveksessä ja jatkoin KooVee:n A-junnuissa. Pelailin jokusen vuoden Fortunan edustuksessa, kunnes lähdin Vierumäelle opiskelemaan.
Vierumäen vuosina Vikstedt toimi päävalmentajana Lahden Pelicansin D-junnuissa ja Vierumäki United -joukkueessa. Sitten kutsu kävi Tampereelle.
– Jupe soitti ja kysyi, siirtyisinkö Tapparaan ja hänen tiimiinsä. Vastausta ei tarvinnut pitkään miettiä, ja nyt on kolmas kausi takana U20:ssa.
Taipale aloitti C-junioreiden apuvalmentajana, ja sama rooli jatkui pari vuotta B-junnuissa. Tämän jälkeen hän on käynyt päävalmentajana läpi kaikki ikäluokat C-junnuista alle kaksikymppisiin.
– Olin B-junnukaudet vielä muuallakin töissä, sitten pääsin päätoimiseksi valmentajaksi. Tapparassa on nyt 13 vuotta täynnä, siitä kuusi vuotta ammattivalmentajana.
Valmennusta on viety Tapparassa laajasti ammattimaisemmaksi. Kun Taipale tuli seuraan, junioreissa vain A-junnujen päävalmentaja oli päätoiminen. Nyt puoli- tai kokopäiväisiä ikäluokkavastaavia on luistelukoulusta lähtien.
Joukkueiden perusarki kunnossa
Tapparassa on vahvistettu U20:n roolia. Tämä on ikäluokka, jonka jälkeen moni pelaaja siirtyy miesten sarjoihin ammattilaisiksi.
– Tässäkin joukkueessa oli päätoimisia kiekkoilijoita, joilla on jo liigasopimus. Kovimmat kaksikymppiset ovat liigatason pelaajia, moni muu hakee paikkaansa mestiksestä tai ulkomaisista seuroista.
Tapparan edellinen U20-mestaruus oli vuodelta 2004, ja se oli myös ikäluokan viimeisin mitalisijoitus.
– Olihan se pojille hieno hetki, kun voitto tuli ja Legacy Bowl saatiin kotiin. Se oli kovan työn takana. Tiukka sitoutuminen, sopiva joukkueen sisäinen kilpailutilanne ja riittävästi talenttia, siinä olivat menestyksen päätekijät, Taipale hehkuttaa.
Kausi alkoi 24 joukkueen yksinkertaisella alkusarjalla. Tästä 12 parasta pääsi varsinaiseen SM-sarjaan ja loput alempaan SM-sarjaan. Kärkitusina pelasi kaksinkertaisen sarjan, josta kahdeksan parasta pääsi playoff-vaiheeseen.
Tappara sai finaaleihin vastaansa Jokerit. Mestaruus tuli Tampereelle voitoin 3–1.
– Finaalit olivat tiukkaa vääntöä alusta loppuun. Kaukalossa ratkaisi monipuolisempi hyökkäyspelaamisemme. Pääsimme yksi yhtä vastaan kamppailuihin hyvistä asemista, ja olimme niissä vahvempia, Taipale arvioi.
Menestyksen yksi perusta on se, että Tappara on saanut riittävästi pelaajia juniori-ikäluokkiin. Pelaajaomavaraisuus on hyvällä tasolla ja vahvistuu edelleen.
– Tapparan U16, U20 ja liigajoukkue voittivat nyt mestaruudet, ja U18:llakin oli vahva kausi. Tämä kertoo siitä, että päivittäinen tekeminen – perusarki – on koko seuran tasolla kohdallaan, Vikstedt täydentää.
Huippuvalmentajien opissa
Taipaleella on päävalmentajana kokonaisvastuu joukkueen harjoittelusta ja pelaamisesta. Vikstedt toimii hyökkääjävalmentajana, joka vastaa hyökkäyspelin ja -pelaajien valmennuksesta. Hänelle kuuluvat myös ylivoimavastuu ja otteluiden tilastointi.
Toinen apuvalmentajista vastaa puolustuspelaamisen valmennuksesta ja alivoimapelaamisesta. Lisäksi valmennustiimiin kuuluvat maalivahtivalmentaja ja henkinen valmentaja.
– Päävalmentaja vastaa joukkueesta kokonaisuutena. Me apuvalmentajat menemme enemmän yksityiskohtien tasolle ja voimme auttaa paremmin yksittäisiä pelaajia. Rajat eivät ole kuitenkaan jyrkkiä. Esimerkiksi Jupe tekee asioita myös yksittäisten pelaajien kanssa, Vikstedt kertoo.
Vikstedt on saanut työskennellä kiekkourallaan useiden osaavien päävalmentajien kanssa. Kokeneemmilta osaamisen ammentamista on riittänyt erityisesti Tappara-vuosina.
– Perusarkeamme on se, että keskustelemme pelistä paljon ja perinpohjin. Tämä on sellaista hienoa antia, josta en päivääkään vaihtaisi pois.
Taipale pääsi Tapparassa heti alkuun sellaisen päävalmentajan alaisuuteen, joka osasi opettaa, mitä on päivittäinen valmentaminen.
– Nykyroolissani olen ollut huippuopissa sparraten Kimmo Vähä-Ruoholan, Jussi Tapolan ja Jukka Rautakorven kanssa. Olen saanut vaihtaa ajatuksia rautaisten ammattilaisten kanssa.
Keskustellen mutta myös käskien
Jääkiekkojoukkueen päivittäinen johtaminen on muuttunut keskustelevampaan suuntaan. Taipale ei kuitenkaan usko siihen, että pelkkä happy family -meininki toisi huipputuloksia. Se viimeinen puristus voi jäädä tällä mallilla löytymättä.
– Yksikään joukkue ei ole menestynyt ilman kuria ja järjestystä. Valmentajat ja pelaajat vaihtavat tietysti ajatuksia keskenään tekemisistämme. Mutta tarvittaessa valmentaja on se, joka sanoo, että nyt tehdään juuri näin, Taipale korostaa.
– Työ joukkueen kanssa on tasapainottelua sen suhteen, millä otteella kulloinkin mennään. Osaava valmentaja vaistoaa, milloin hän voi puhua leppoisammin ja milloin pitää vähän ärähtääkin.
Vikstedt pyrkii pääsemään yksilötasolla pelaajan pään sisään ymmärtääkseen, mitä toinen ajattelee pelaamisesta. Pelaaja kehittyy parhaiten, kun hän osaa hahmottaa omat ominaisuutensa.
– Millaista otetta ja keskustelua milloinkin tarvitaan, sen suhteen pitää olla koko ajan antennit pystyssä.
Taipale haaveili pikkupoikana NHL-urasta ja pääsystä hävittäjälentäjäksi.
– Rakastuin tuolloin jääkiekkoon, joten voin sanoa olevani todellakin toiveammatissani. Valmennustyössä on paljon muutakin sisältöä kuin vain peli, mutta peli itsessään on minulle kaikkein tärkein juttu ja motivaation lähde.
Myös Vikstedt muistaa, että NHL oli pinnalla kotikulmien pihapeleissä. Sieltä saatu innostus on kantanut kasvattamaan tekijöitä kotimaisen kiekkoilun huipputasolle.
– Olen ollut koko elämäni kiinni jääkiekossa, ja saan tehdä sitä nyt työkseni. Enempää en voisi toivoa.
