Juupajokelaiset ja ukrainalaiset nuoret kohtasivat toisensa toiminnallisessa päivässä Juupajoen vapaa-aikatalolla keskiviikkona.
– En osaa puhua kuin suomea, huolehtivat ensimmäiset Juupajoen vapaa-aikatalolle aamutuimaan ennättäneet nuoret.
– Osaan sanoa Slava Ukraini!, kuuluu joku kertovan.
Vapaa-aikakoordinaattori Moona Räty kertoo, että ukrainankielinen lausahdus tarkoittaa kunniaa Ukrainalle.
Räty myös lohduttaa, että voi puhua suomea ja englantia, vaikka sekaisin. Hän kehottaa ottamaan avuksi myös käännösohjelman kännykältä.
– Haluan rohkaista nuoria. Vaikkei olisi kovin hyvä kielitaito, asiat menevät perille, jos on halua. Luulen, että se tulee tänään näkyviin, Räty ennakoi.
Nuoret toivoneet kohtaamisia
Juupajoella käyneet ukrainalaiset olivat valmistavan luokan oppilaita Mänttä-Vilppulasta. Juupajoen nuoriso- ja kulttuuripalveluiden sekä kirjaston järjestämän toiminnallisen päivän ohjelmassa oli muun muassa taiteen tekemistä ja kisailua. Päivä päättyi sananvapaus-teemaisten rintamerkkien valmistamiseen.
– Rupesin miettimään, miten Juupajoellekin saataisiin vähän erilaista katukuvaa, täällä kun ei ole vieraskielistä väestöä eikä ukrainalaisia. Nuoret ovat kuitenkin puhuneet, että olisi kiva tavata ulkomaalaisia ja päästä puhumaan englantia, Räty taustoittaa.
Ukrainalaisoppilaat ovat hänelle tuttuja edellisestä työpaikasta, jossa Räty työskenteli heidän opettajanaan.
– Halusin nähdä heitä ja ajattelin, että heillekin tekisi hyvää päästä omista piireistään ja nähdä muita nuoria. Nuoret pohtivat pienryhmissä pelaten ja leikkien tärkeitä asioita. Päivän aiheina ovat kulttuurinen monimuotoisuus, vuorovaikutustaidot, rauhan ja väkivallattoman kulttuurin edistäminen, ihmisoikeudet, tasa-arvo, demokratia ja aktiivinen kansalaisuus. Toivon, että tulisi ahaa-elämyksiä ja erilaista näkökulmaa kaikille, Räty sanoi.
Juupajokelaisista nuorista Emilia Jokinen piti päivää mielenkiintoisena. Hän on kiinnostunut kansainvälisistä jutuista ja on ollut niissä mukana aiemminkin.
– On aina kiva nähdä uusia ihmisiä, Jokinen toteaa ja kertoo, että kyseessä on ensimmäinen kerta, kun hän tapaa ukrainalaisia.
Kolme kirjainta
Tutustumisleikin jälkeen nuoret jaettiin ryhmiin, ja he pääsivät suunnittelemaan ulos kahden puun väliin tekaistuun ”kelmuseinään” spraymaalauksia aiheesta vapaus ja rauha.
Ukrainalainen Alex Vododiuk ei meinaa uskoa silmiään kuullessaan tehtävänannon. Taitava piirtäjä ottaa ulkona homman heti haltuun keskittyneesti, silmät loistaen. Hän on pro, huomaavat pian kaikki.
– Minä piirrän graffiteja, hän ehtii nopeasti kommentoida suomeksi maalaamisen lomasta.
Maalitölkit vaihtavat kädestä toiseen, ja sekakielinen pulina täyttää tienoon. Vielä ei rohjeta jutella kuin tuttujen kesken, mutta taidetta syntyy yhteistyössä.
Artem Snihur ja Andrey Igumenko kirjoittavat viestinsä ytimekkäästi kirjaimin. Mir. Se tarkoittaa rauhaa.
– Kirjoitimme myös Glory to Ukraine eli Slava Ukraini, kunnia Ukrainalle, Snihur kertoo.
– Lisäksi piirsimme sydämen Suomelle, hän jatkaa.
Suomessa heidän on ollut hyvä.
– Tämä tapahtuma on hauska, he huikkaavat.
Ikävä isää ja veljeä
Ukrainalaisille suomea opettava Jari Forsman kiinnittää hänkin huomiota kirjoitettuihin viesteihin.
– On surullista, että rauha kirjoitetaan venäjäksi ja ukrainaksi samalla tavalla, hän hymähtää.
Forsman kertoo oppilaidensa alkaneen opetella puhumaan venäjän sijasta ukrainaa.
– Varsinkin yksi heistä on ruvennut tyystin puhumaan ukrainaa ja kääntää nykyään tunnilla mieluummin ukrainaksi kuin venäjäksi.
Ukrainalaisista Artem Snihur kertoo, että opiskelu Suomessa on ollut helppoa.
– Varsinkin kielet ja matematiikka ovat helppoja, sanoo Artem, joka taitaa myös englantia, mutta kysyy samaan syssyyn suomeksi:
– Mitä kuuluu?
15-vuotias Snihur asuu Suomessa äitinsä kanssa. Tänään perjantaina hän on lähdössä kuukaudeksi Ukrainaan.
– Ikävöin isääni ja veljeäni. En ole nähnyt heitä seitsemään kuukauteen.
– Haluaisimme myös isän ja veljen Suomeen, mutta se on mahdotonta, hän hiljenee.
