Esko nukkuu. Se on käpertyneenä Viima-koiran pedille. Hieman liian iso vaippa on kuin lämpöinen peitto karitsan yllä. Niin, karitsan.
– Esko on tuttipullokaritsa. Sen emä synnytti kolme karitsaa, kaksi mustaa ja valkoisen Eskon. Ilmeisesti karitsan muista poikkeava väri ja karitsoiden lukumäärä aiheutti sen, että uuhi ei halunnut hoitaa Eskoa. Toisinaan, jos karitsoita syntyy enemmän kuin kaksi, uuhi hylkää jonkun vastasyntyneen, kertoo Anu Andersson.
Esko muutti kotitilaltaan Anu Anderssonin hoiviin ja asuu nyt Järvensivun tilan päärakennuksessa yhdessä ihmisten ja neljän koiran kanssa.
Se nukkuu ja leikkii koirien kanssa ja syö pääosin vielä lampaanmaidonkorviketta tuttipullosta. Ihan kuin ihmisvauvatkin hieman alle kuukauden vanha Esko totuttelee kiinteään ruokaan eli heinään.
– Esko on muutenkin hyvin samanlainen kuin ihmisvauvat. Pääosin se syö, nukkuu ja kakkaa. Onneksi se ei enää heräile öisin vaan iltasyötön jälkeen se nukkuu aamuun asti. Eskolla on omakin peti mutta yleensä se hiipii Viima-koiran kylkeen samaan petiin, nauraa Andersson.
Papanoita ja muita vahinkoja varten Eskolla on sisätiloissa vaippa.
– Peppupesulle se pääsee kyllä päivittäin, sillä lampaat heiluttavat häntäänsä juodessaan ja vaipan sattumat leviävät karitsan peräpään villoihin.
Tärkeä työ ikäihmisten ilahduttajana
Esko on rodultaan Dorset Texel Cross, joita yleensä kasvatetaan lihantuotantoa varten.
14-kiloinen Esko onkin jo alle kuukauden ikäisenä suurempi kuin tilan edellinen tuttipullokaritsa Arvo, joka on suomenlammas.
– Esko on rekisteröity nyt jalostuseläimeksi, koska sitä käytetään siitokseen, ja kun ne hommat on parin kolmen kauden jälkeen hoidettu, sen käyttö muutetaan lemmikiksi. Esko saa siis asua koko loppuelämänsä tällä tilalla lemmikkinä.
Esko-karitsalla on myös tärkeä työ. Se käy Anu Anderssonin kanssa Särkänkodissa ilahduttamassa ikäihmisiä.
– Esko on tottunut kulkemaan autossa. Kun olemme perillä, se kulkee perässäni ensin vaihtamaan vaatteet, sitten laitetaan vaippa ja mennään töihin. Esko pitää kaikista ihmisistä eikä seuraa minua vaan saan tehdä työtä rauhassa. Eskolla on oma peti, jonne se menee, kun väsyttää. Rapsuttajia, syliin ottajia ja syöttäjiä löytyy aina.
Vanhukset odottavat Eskoa ja kysyvät, missä karitsa on, jos sitä ei näy.
– Monilla on muistoja kotieläimistä, ja Esko tuo muistot mieleen. Jutunaiheita riittää, ja moni haluaa kertoa omista eläimistään. Esko tarjoaa siis mukavia virikkeitä päivään.
Joskus Anu Andersson on vienyt töihin mukaan myös bordercollie Viiman.
– Koira väsähtää nopeammin kuin Esko. Viima pitää myös palloista, ja vanhukset innostuivat heittelemään sille palloja niin, että koira oli ihan uupunut. Se pitikin välillä viedä autoon lepäämään, kertoo Andersson.
Koska Särkänkodin pihalla on aidattu alue, saattaa olla, että kesällä Esko ja tilalla aiemmin kasvanut tuttipullolammas Arvo pääsevät sinne vierailulle.
– Pihaistutukset ovat kyllä silloin vaarassa, vinkkaa Anu Andersson.
