Oriveden lukion 33 abiturienttia vietti torstaina penkkareita lastenohjelmien tunnelmissa.
Penkkaripuvuissa teema ei välttämättä näkynyt, mutta lastenohjelmien maailmaan pääsi sukeltamaan lukion koristelluissa luokkatiloissa, joista löytyi muun muassa Nalle Puhista tuttu Puolen hehtaarin metsä.
Penkkaripäivää ja sen ohjelmien sisältöä abit olivat suunnitelleet yhdessä.
– Koko porukalla me tätä päivää olemme tehneet. Pidimme yhden pari tuntia kestäneen teemailtapäivän, jossa aloitimme suunnittelun. Silloin jaoimme myös porukalle tehtäviä, abiturientti Sofia Alainen kertoo.
Alainen oli pukeutunut penkkareihin Winx-klubin Floraksi. Pukuvalinnastaan hän oli tehnyt päätöksen jo vuosia sitten.
– Olen aina tykännyt siitä sarjasta. Tiesin jo alakoulussa, kun katsoin penkkareita, että minä pukeudun omissa penkkareissani Winx-klubin hahmoksi. Sanoin kavereillekin, että se harmittaisi, jos en pukeudu täksi, Alainen naurahtaa.
Nea Ojalan valinta oli jonkin verran hätäisempi. Hän oli Pikku Myy.
– Mummin kaveri teki tämän asun toissailtana. Sitä ennen minulla ei ollut asua, joten tämä oli vähän viimeinen hätähuuto.
Santeri Syvänen ja Aaro Lähteinen olivat puolestaan kaksikko, jota ei kovinkaan paljon tarvinnut esitellä. Kummelista tutuiksi Speedyksi ja Sakuksi muuntautumiseen ystävysten oli tarvinnut pyörähtää kirpparilla ja vanhempiensa vaatekaapilla.
– Kummeli on ollut lapsuudesta asti sellainen ohjelma, jota on tullut katsottua. Sieltä se sitten keksittiin. Osa nuoremmistakin on tunnistanut, että keitä me olemme, Lähteinen sanoo.
Oskari Lindberg oli yksi lukiolla pyörineistä mafian jäsenistä. Varustukseen kuului pitkä takki, tumma puku, lierillinen hattu ja salkku.
– Kolme mafiosoa täällä on paikalla. Kovin vaarallisia me emme ole, sillä olemme jakaneet salkuistamme karkkeja. Mutta vähän se jännitti, että keksiikö tälle päivälle mitään järkevää asua, Lindberg tokaisee.
Vähän kelmuttamista, paljon karkkien jakamista
Penkkaripäivää lukiolla oli aamupäivän aikana vietetty varsin tutuin tavoin.
– Me olemme kierrelleet lukion ja yhteiskoulun luokissa jakamassa karkkeja, Syvänen ja Lähteinen kertovat.
– Ja sotkettu nuorempien naamoja, Ojala hymähtää.
Kun tekemisten joukkoon lisätään vielä muutaman opettajan kelmuttaminen, päivään liittyvät perinteet oli vapaamuotoisen ohjelman puolelta täytetty.
– Aamulla meillä oli kahvihetki koulun henkilökunnan kanssa. Mukana oli opettajia, siistijöitä ja keittiön henkilökuntaa. Kiitimme heitä puheella, Alainen sanoo.
Puheen tilaisuudessa oli pitänyt abiturientti Oona Halonen. Hän kiitti siinä kaikkien abiturienttien puolesta erityisesti kouluruokalan henkilökuntaa ja koulun siistijöitä.
– Oriveden lukio on meille ollut kuin toinen koti näiden vuosien ajan ja se ei olisi ollut sitä ilman meidän näin ihanaa henkilökuntaa. Nyt ennen kuin me lähdemme, haluamme kiittää näistä vuosista eli kiitos tuhannesti.
Päivän ohjelmassa abeilla oli legendaarisessa maineessa ja vain koulun henkilökunnalle ja oppilaille esitettävä abishow sekä abileffa. Pieniä paljastuksia siitä ulkopuolisillekin kerrottiin.
– Me olemme kirjoittaneet yhteen biisiin uudet sanat ja laulamme sen biisin showssa. Abileffassa voi varmaan sen verran paljastaa, että siellä on Tempparit opettajien välillä, Alainen suostuu kertomaan.
Kahden reitin penkkariajelu
Penkkariajelulle abit jakautuivat kahteen ryhmään ja nousivat kahden auton lavalle. Autot kiersivät Oriveden keskustassa ja siitä eteenpäin hiukan eri reittejä: toinen ryhmistä pääsi käymään Kultavuoren koululla ja toinen Rovastinkankaan koululla.
Pysähdykset ja vierailut abit tekivät myös vanhusten luona Einonkodissa ja Särkänkodissa.
– Olen tosi iloinen siitä, että pääsemme ilahduttamaan myös palvelutalojen asukkaita. Vanhojentanssien yhteydessä heitä on lukiolta yleensä käyty tervehtimässä, mutta koronan takia niitä vierailuja ei ole voitu tehdä muutamaan vuoteen. Kiva, että pääsemme vierailulle nyt, Alainen sanoo.
Penkkareista alkavalle lukulomalle abiturientit eivät olleet vielä luoneet suunnitelmia.
– Lukulomaa ei ole tullut vielä sen kummemmin mietittyä. Paljon on lukemista edessä, mutta en ole mitään tarkkaa suunnitelmaa vielä tehnyt, Lindberg sanoo.
– Ei tässä oikein ole vielä edes tajunnut, että koulu loppuu. Kai se tajuaminen sitten siinä lukuloman aikana tulee, Lähteinen toteaa.
Alhaisen rytmiin ei vielä muutoksia tule. Hän on suunnitellut käyvänsä lukion neljässä vuodessa, joten lukuloman suunnitteluun on vielä rutkasti aikaa.
– Juhlin kuitenkin tämän oman ikäluokkani kanssa. Minua ei siis ensi vuoden kekkereissä nähdä.
Itsenäistymisen askelia ja runsaasti muistoja
Lukiovuosista penkkaripäivää viettäneiden mieliin jää runsaasti hyviä muistoja.
– Aika nopeasti lukio on mennyt. Hauskoja muistoja tältä ajalta on kertynyt, Syvänen sanoo.
Opettajista heidän mieleensä ovat jääneet etenkin omat ryhmänohjaajat: Janne Mäkinen, Minna Hannus ja Leena Sirén.
– Janne teki asioista kiinnostavia. Tunnit eivät olleet tylsiä luentoja. Se piristi aina päivää, kun ohjelmassa oli Jannen tunti, Lähteinen toteaa historian ja yhteiskuntaopin opettajasta.
Kirjoittajalukiota käyvä Alhainen nostaa esiin myös Inka Vilenin ja lentopallolukion käynyt Ojala valmentajana toimineen Harri Raitalan. Kaksikolle lukiovuodet ovat olleet myös iso askel kohti itsenäistymistä.
– Tulin Orivedelle Iitistä lentopallolinjan vuoksi. Tämä oli lähin lukio, jossa lentopallolinja oli tarjolla. Treenejä meillä on ollut kolmena aamuna viikossa ja olen päässyt kehittymään lentopalloilijana. Vielä en tiedä, missä ja miten lentopalloiluni tämän jälkeen jatkuu, Ojala sanoo.
– Muutin Orivedelle 15-vuotiaana Etelä-Pohjanmaalta Alahärmästä kirjoittajalukion vuoksi. Vähän se silloin jännitti, saanko kavereita. On ollut tosi kiva aikuistua täällä ja viettää iltoja kavereiden kanssa, Alhainen kertoo.
– Täältä jää käsiin myös kirjoittajataidot. Tämä on Suomen ainoa kirjoittajalukio ja arvostettu paikka, kun puhutaan kirjoittamisesta. Opiskelu täällä antaa paljon eväitä kaikkeen. Olen tosi innoissani, että mennessäni yliopistoon minulla on ehkä vähän etulyöntiasema muihin verrattuna, hän jatkaa.
Mutta jääkö lukiovuosista jokin lausahdus nuorten mieleen, vaikkapa jonkun opettajan. Todennäköisesti ja vielä englanninkielinen.
– Phones in the back, kuuluu vastaus.
