Tampereen Työväen Teatteri aloittaa uuden vuoden ja esityskauden väkevällä esityksellä. Sally Salmisen kirjoittaman ja Seija Holman näytelmäksi sovittaman Katrinan keskiviikkoinen kantaesitys näyttää juurevan tekstin ja voimallisen näyttelijäntyön mahdin. Nyt TTT lunastaa Suuren näyttämönsä täyttävällä tasapainoisella toteutuksella, mihin kansallisnäyttämön erityisasemasta nauttiva laitosteatteri laadukkaimmillaan pystyy. Erityismaininnat kuuluvat nimiroolin sydämeenkäyvästi tekevälle Jonna Järnefeltille sekä ilmeikkään lavastuksen suunnitelleelle Mark Väisäselle.
Katrina palauttaa kerta heitolla uskoni korkeatasoiseen suomalaiseen teatteritaiteeseen. Tässä toteutuksessa ovat kaikki palaset kunniakkaasti paikoillaan Tampereen Työväen Teatterissa. Suuri näyttämö tekee jakamatonta kunniaa kotimaiselle romaanille ja siitä sovitetulle näytelmälle. Laadukasta tekstiä on runsaasti, ja teksti syttyy räiskyvään paloon monin kohdin esitystä. Sulkansa ansaitsee romaanin suomentanut Juha Hurme. Näytelmän molemmat puoliajat ovat täyttä tavaraa.
Suomalaisittain on erittäin avartavaa ja merkityksellistä, että nimenomaan kansallisnäyttämön statuksesta nauttiva teatteri nostaa ohjelmistoonsa kotimaisen teoksen. TTT tuo valovoimaisesti unholasta ahvenanmaalaislähtöisen kirjailijan romaanin, jolla on ollut ilmestymisensä hetkellään 1930-luvun loppupuolella ihmisten silmät avaava vaikutus. Tämä puhutteleva näytelmä herättää katsojissaan halun tutustua kirjailijan tuotantoon laajemminkin. Teos laajentaa suomalaisten ymmärrystä ahvenanmaalaisesta elämänpiiristä ja kulttuurista. Salmisen Katrinan tarina ja sanoma on uniikki; teos ei tarvitse lakeijakseen suomalaisten laajemmin tuntemaa Anni Blomqvistin Myrskyluodon Maijaa.
Katrinan näytelmäksi sovittanut TTT:n pitkäaikainen, jo vuosia eläkkeellä ollut dramaturgi Seija Holma on tehnyt piiruntarkkaa työtä. Roolihahmojen vuorosanat ovat riemastuttavaa sanan juhlaa. Kieli soljuu. Sanoissa on voimaa. Niissä on läsnä laaja tunteiden kirjo. Holma on ammentanut aivan kaiken Salmisen elämänmakuisesta kerronnasta. Äänessä ovat kaikki yhteiskuntaluokat. Köyhän rikkaus on karussa selviytymisessä. Rikkaan elämäntäyttymys on pintapuolisessa kaavamaisuudessa.
Ohjaaja Johanna Freundlich on harjoituttanut ja hionut esityksen priimakuntoon. Ohjaajan näkemykselliset ratkaisut teroittavat pieniä yksityiskohtia, kuten surusanomien käsittelyä. Hän räväyttää niin sanotusti urut täysilleen, kun näyttämöllä tarvitaan volyymiä. Esitys etenee kiitollisen eheästi, vaikka tapahtumia on paljon. Kokonaisuus on hallittu.
Oman ylistysveisunsa ansaitsevat näytelmää rytmittävät laulut; ne ovat ikäänkuin vedenjakajia ihmiselämän kartalla, iloissa ja suruissa, saavutuksissa ja menetyksissä sekä uuden löytämisessä ja kadottamisessa. Puolenkymmentä riimitystä lunastavat paikkansa kohdissa, joissa tunnelmaa halutaan kirkastaa musiikin keinoin.
Järnefelt tekee mestariroolityön
Rooleissa on mukana liki 30 näyttelijää. Katrina tarjoaa näyttelijöille riipaisevan aikamatkan 1900-luvun arkirealismiin meren äärellä, arvaamattomissa saaristolaisoloissa. Elämänpiirissä on luonnollisesti läsnä syntymät ja kuolemat sekä hyvin erilaiset ihmiskohtalot. Yhteinen nimittäjä on tiivis kyläyhteisö omine arvolatauksineen. Kun roolitus on tehty näin tarkalla harkinnalla, lopputulos on uskottava ja tunteisiin vetoava.
Nimiroolin tekevä Jonna Järnefelt on koko näytelmän selkäranka. Hänen laaja, monipuolinen ja pitkä uransa antaa pohjan sykähdyttävälle Katrinan elämänkaaren tulkitsemiselle. Järnefeltin taiturimaisella ilmaisutaidolla rakkauden loiskeet yltävät katsomoon. Hänen tuntemansa surut nostattavat palan kurkkuun pimeässä salissa. Pohjalaisneidon fyysinen matka ahvenanmaalaiseen elämänpiiriin tarjoaa omat haasteensa, jotka Järnefelt klaaraa tyylikkäästi. Hän on taitava tunteiden tulkki, joka taitaa niin ilon jakamisen kuin surun voittamisen.
Tampereen Työväen Teatterin konkarinäyttelijät ovat kovassa iskussa. Jyrki Mänttäri Johanina, Aimo Räsänen kapteeni Nordkvistina, Pentti Helin kapteeni Svenssonina, Kristiina Hakovirta kapteenska Svenssonina, Jaana Oravisto Annana sekä Samuli Muje Evertinä.
Sovittajalta ja ohjaajalta on oiva ratkaisu kuljettaa Teija Auvisen vakuuttavasti esittämää kirjailija Sally Salmista oman elämänsä tarkkailijana läpi näytelmän.
Kyseessä on riipaiseva kasvutarina, jossa uusi elämä sikiää, elämää seilanneet poistuvat autuaammille vesille. Lapsilla, nuorilla ja nuorilla aikuisilla on oma soihtu kannettavanaan. Elämänliekki palaa, vaikka joskus sen voima on hentoinen. Katrinan ja Johanin jälkikasvu haastaa vanhempansa mutta myös osoittaa kunnioituksensa liki mahdottomista tilanteista selviytyneille äidille ja isälle.
Katrinan lavastus laitureineen, saaristolaisveneineen ja mökkeineen on vaikuttavaa vaikuttavampi. Mark Väisänen on loihtinut Suurelle näyttämölle kappaleen totisinta Ahvenanmaata. Lavastajan ratkaisut kuvaavat luonnon suurta voimaa ja ihmisen inhimillistä rajallisuutta hallita elämänpiiriään.
Kaiken kaikkiaan Katrina tarjoaa suurenmoisen ja unohtumattoman teatterikokemuksen. Se on tervetullut muistutus selviytymisestä ankarissa oloissa. Vaikka näytelmä kuvaa kovaa elämää, se muistuttaa elämän voittamisesta. Jokaisella ihmisellä on oma hiidenkirnunsa, jossa terävät särmät pyöristyvät.
Katrinassa totuus tekee vapaaksi.
MATTI PULKKINEN
