
Oriveden mielenterveysyhdistys Lumo ry suunnitteli kesällä 2021 uuden kauden toimintaa kokoontumispaikallaan Järjestöjen talolla. Paikalla olivat muun muassa Niklas Montonen (vas.), yhdistyksen puheenjohtaja Ulla Voutilainen, Johanna Montonen, Emma Eskola ja Pirjo Järvi. Arkistokuva: Markus Puolakanaho
Orivedellä tammikuusta 2015 itsenäisenä ja sitä ennen keväästä 2010 Kangasalan Kipinä ry:n alaosastona nimellä Oriveden osasto Lumo toiminut Oriveden mielenterveysyhdistys Lumo ry lakkautti itsensä joulukuun puolivälissä.
Tähän päädyttiin yksimielisesti, sillä hallitukseen ei enää löytynyt jäseniä. Jäsenten ikääntyminen ja monet vakavat sairastumiset veivät aktiivit, eikä nuorempien joukossa yhdistystoiminta enää ole huudossa.
– Nuoret elävät omassa nettimaailmassaan, eikä heitä kiinnosta vanhanmallinen yhdistystoiminta, kuvailee puheenjohtajana koko Lumon elinkaaren toiminut Ulla Voutilainen.
Yhdistyksen lopettamismuodollisuudet hoiti varapuheenjohtaja Kati Aario toiminnantarkastaja Nina Paavilaisen neuvomana. Päätöksen lakkautuksesta teki yhdistyksen jäsenkokous.
– Paljon ehdittiin nähdä ja kokea, oli välillä hauskaa ja raskastakin välillä. Se kaikki muuttuu muistoiksi, Voutilainen kuvailee.
Tilanne oli nähtävissä jo viime vuonna. Toimintaa pyöritettiin päätösvaltaisella hallituksella ilman varajäseniä, mutta vuodelle 2023 hallitukseen ei löytynyt enää yhtään ihmistä.
”Digiloikka syrjäytti ison osan kansasta”
Voutilainen istui myös Oriveden vammaisneuvostossa ja seurasi sote-asioita. Tietoa tuli joka suunnasta ja infoa piti jakaa myös eteenpäin, olivathan edunvalvonta sekä tiedottaminen mielenterveysasioista viranomaisille ja kohderyhmälle yksi yhdistyksen tehtävistä. Hän näkee erityisesti ikääntyvien mielenterveyskuntoutujien tilanteen todella tukalaksi.
– Kaikilla ei ole tietokoneita eikä älypuhelimia. Olen todella huolissani siitä, että tämä korona-aikaan tehty digiloikka syrjäytti laajalti vanhusväestöä yhteiskunnan palveluiden ulkopuolelle. Esimerkiksi laskujen maksu ilman pankkitunnuksia tulee todella kalliiksi, ja tunnuksia tarvitaan moneen muuhunkin.
Kun Orivesi irtautui omaksi yhdistyksekseen tammikuun lopulla 2015, yksi yhteisö piti pilkkoa kirjanpidollisesti. Voutilainen suuntasi voimansa siihen, ja seuraavana vuonna hänet valittiin puheenjohtajaksi.
– Lumo näkyi ja kuului Orivedellä. Pyrimme tasa-arvoisuuteen: oli sairaus mitä hyvänsä, kaikille pitää antaa ihmisarvo ja kaikki ovat yhtä arvokkaita, Voutilainen painottaa.
Pyrkimys tasa-arvoon – stigma mielen sairauksilla istuu tiukassa
Stigma mielenterveyden sairauksissa on hänen mielestään tiukassa, mutta pitkäaikaisen puheenjohtajan tuntuma kertoo, että ihmisten silmiä on edes vähän saatu avattua.
– Myös julkinen tiedotus on näinä vuosina tukenut paikallista työtä. Mielenterveyden keskusliitto tarjosi ohjausta ja koulutusta, mutta mekin ikäännymme, eivätkä alusta asti mukana olleet enää jaksaneet painaa, hän tiivistää.
Voutilainen tietää, että korona-aikana ei palveluja ollut sen enempää Lumolla kuin kaupungin ylläpitämässä kuntoutusyksikössäkään, joten missä nämä ihmiset saattoivat tavata toisiaan? Moni heistä on arka pyytämään apua, mahtoivatko he saada apua kaupassa käyntiin tai muuhun asiointiin? Kaikilla ei ole sukulaisiakaan, jotka auttaisivat.
– Yhteiskunta muuttuu entistä raaemmaksi, ja ahdistus sekä taloudelliset vaikeudet vain lisääntyvät, hän ennustaa.

Oriveden mielenterveysyhdistys Lumo oli tärkeä vertaistuen paikkana, korosti Lumon puheenjohtaja Ulla Voutilainen. Arkistokuva: Jaana Ala-Lahti
Tampereen yhdistys ei ainakaan heti pysty tarjoamaan toimintaa
Jo ennen Lumon lopullista lakkauttamista aloitettiin keskustelut Tampereella toimivan mielenterveysyhdistys Taimin kanssa toiminnan laajentamiseksi Orivedelle.
Lumon viimeinen toiminnantarkastaja Nina Paavilainen kertoo, ettei Taimi ry pysty ainakaan heti alkuvuonna aloittamaan toimintaa Orivedellä. Tampereelle meni tieto Oriveden tilanteesta vasta loppuvuodesta.
– Väkisin tulee jonkinlainen katkos. Puhetta on kuitenkin ollut pitää tilaisuus, jossa kartoitetaan orivesiläisten kiinnostusta toimintaan. Taimilla olisi isomman yhdistyksen hartiat, ja heillä on myös palkattua henkilökuntaa, Paavilainen kuvailee.
– Toivon ja uskon, että jotakin myös Orivedelle saadaan, mutta ei ehkä heti. Tietoa tällaisesta tapaamisesta tulee varmaankin paikallislehteen, terveyspalveluiden ja kauppojen ilmoitustauluille, hän jatkaa.
Toinen ilmansuunta, Kangasalan yhdistys Mieli maasta ry, on suunnattu lähinnä masentuneille, mutta Tampereen yhdistykseen mahtuu kaikenlaisilla diagnooseilla.
Paavilainen tunnistaa saman ilmiön kuin Voutilainen.
– Korona on tehnyt paljon: jos ihmisillä on oheissairauksia tai muita riskitekijöitä, he eivät vieläkään halua tai uskalla joukkokokoontumisiin. Mielenterveyskuntoutujilla on ehkä muutenkin vaikeus lähteä liikkeelle, kun kaikki oli niin kauan seis. On opittava uudestaan liikkumaan, mutta mistä löytää voimavarat tähän, ettenkin jos on pelkoa sairastumisesta. Siinä on melkoinen noidankehä, hän sanoo.
Hänenkin mukaansa Lumo on tehnyt paikkakunnalla paljon hyvää, pieneksi yhdistykseksi monipuolista toimintaa, esimerkiksi erilaisia retkiä.
Viimeisimmät kommentit