– Ei se muuten maistu, huudahtaa Jaska Sikiö, kun maustetta lihoihin ronskilla kädellä heittelee ja vitsailee samalla, että määrä on tarkka, eikä yhtään liikaa. Kuva: Heli Rahkonen
Sahrakosken savusaunan pihamaalla sinkoilee miehiä ja kinkkuja. Eikä aikaakaan, kun kinkut valtaavat saunan lauteet.
– Minkäs näköinen setti siellä on?
– Onhan siellä, käydään ihastelemassa.
Tulitikun saa raapaista Antti Sikiö – ja kas näin, jouluperinne vuodelta 2016 saa jälleen jatkoa.
– Taisi olla kuusi vuotta sitten kesällä, kun palvattiin häihin kokonainen sika. Eihän se ihan nappiin mennyt se homma, velipoika Heikki Sikiö taustoittaa ja saa aikaan valtaisan naurunremakan.
– Tuosta on monta painokelvotonta tarinaa, mutta siitä se kaikki kuitenkin lähti, Sikiö yhtyy nauruun hänkin.
Kylillä sitten kuulivat, että saunalla on sikaa palvattu, joten Sikiön Heikiltäkin kyseltiin, meinataanko jouluksikin kinkkua tehdä.
– Sanoin, että voinhan kysyä noilta velipojilta, onko niillä intoa, jos tehtäisiinkin. Siihen löytyi sitten hyvinkin porukkaa ja innostusta, ja siitä se sitten lähti, Heikki Sikiö kertoo.
Hurtti huumori jatkaa lentoaan, ja selväksi käy ainakin se, että täällä ei liiemmin jouluruuasta stressata.
Soini Pylkki (oik.) katselee, mitä Antti Sikiön lihalaatikosta löytyy. Kuva: Heli Rahkonen
Muulloinkin kuin omalla vuorolla
Sapluuna on pysynyt vuodesta toiseen samana, joskin väkimäärä porukassa on kasvanut.
Jouluviikolla yhtenä iltana kokoonnutaan tuomaan lihat saunalle, laitetaan sauna lämpiämään ja sovitaan lämmitysvuorot suunnilleen kolmen tunnin välein. Tuota ennen saunaa on jo käyty vähän esilämmittämässä. Jouluaatonaattona jokainen tulee hakemaan omat lihansa joulupöytään.
– Näin tullaan kaikki paikalle ja sitten hajotaan kuin varpusparvi. Whatsappissa sitten käydään keskustelua lämpötilasta ja muusta. Sinne tulee kuvia, mitä sattunut näkemään, tekemään tai nauttimaan. Ja kun homma on ohi, kaikki tulevat taas tähän, Pekka Rae juttelee.
Tiistai-iltana lihoja saunalle olivat tuomassa Soini Pylkki, Petri Sahra, Anna-Riikka Sahra, Joonas Soikka, Pekka Rae, Antti Sikiö, Heikki Sikiö, Jaska Sikiö, Matti Sikiö ja Lauri Taxell (edessä). Kuva: Heli Rahkonen
Savusaunasta on tullut kohtaamispaikka.
– Jos joskus näkee, että joku tulee tähän, saattaa tulla, vaikkei ole oma vuorokaan, Rae toteaa.
Aina tähän väkeä pölähtelee, porukka vahvistaa.
– Jos sattuu olemaan niin, ettei ole mitään tekemistä, niin tietää, että tähän voi ajella juttukaveriksi toisenkin vuorolle, Heikki Sikiö toteaa.
– Ja jäädä vaikka vartoon sitä seuraavaa vuoroa, Jaska Sikiö jatkaa.
Kotoa kuulemma on saatettu joskus soitella, että kotiinkin saisi jo tulla ja hämmästelty, eivätkö muut osallistukaan lämmittämiseen.
– Jos on kotona siivoamista, on hyvä lähteä lämmittämään, saattaa joku lipsauttaa.
Kinkut saunanlauteilla. Kuva: Heli Rahkonen
Lihan lämpötila tärkeämpi kuin saunan
Äijäporukassa on mukana myös naisvahvistusta.
– Päädyin muutama vuosi takaperin hirvenmetsästysporukkaan ja sitä kautta vähän myös tähänkin hommaan, kertoo Anna-Riikka Sahra.
Hän oli mukana ensimmäistä kertaa vuonna 2020. Viime vuosi jäi muiden kiireiden vuoksi väliin.
– Tänä vuonna ajattelin, että kyllä se sen verran vakuutti se palvatun joulukinkun maku, että ajattelin, että tänäkin vuonna maistuu.
Sian lisäksi lauteilla kypsyy riistaa: hirveä, peuraa, kaurista – valtaosa itse metsästettyjä.
– Nyt on pääsääntöisesti sikaa, mutta ihan joka sorttia on ollut, makkaraakin joskus, savustajat havainnoivat.
Kalaakin kertovat joskus kokeilleensa.
– Mutta sillä täytyisi olla isompi lämpötila eli lähemmäs kiuasta ja ihan vasta lopussa, huomattiin tuolloin.
Muuten resepti on varsin yksinkertainen.
– Hitaasti ja varmasti, Antti Sikiö kiteyttää.
Ensimmäisen vuorokauden saunan lämpötila on noin 65 astetta ja toisen 75 astetta. Viimeiseksi vuorokaudeksi lämpötila nostetaan sataan asteeseen. Saunan pesässä palaa leppähalko.
– Lihan lämpötila merkkaa enemmän kuin saunan lämpötila. Sen kolme vuorokautta ne ovat täällä, ja lihan lämpötilan mukaan otetaan pois, Antti Sikiö painottaa ja lisää, että kaikkihan onnistuu, kun suolaus on kohdallaan.
Antti Sikiö sai ensimmäisen vuoron: saunanpesän sytyttämisen. Kuva: Heli Rahkonen
Hyvin syttyi, tarkistivat Lauri Taxell ja Jaska Sikiö. Kuva: Heli Rahkonen
Pekka Rae laittaa lämpömittaria paikoilleen. Kuva: Heli Rahkonen
Joulufiilis kaupan päälle
Yövuorot joku mainitsee ilkeimmiksi, mutta toisaalta tunnelmallisessa paikassa on sitä jotakin, joka samalla virittää myös joulufiilikseen.
– Onhan tämä mahtava paikka ja mahtava etu, että meillä on talon lupa saunaa käyttää, Joonas Soikka kiittelee.
Talon nuoriemäntä Jonna Sahrakoski on vain iloinen, että saunalle on käyttöä. Hänen isänsä Pertti Sahrakoski laittoi hänkin aikoinaan saunalla lihoja ja kaloja.
– Sikiön Aapon kanssa savustelivat, ja nyt ovat Aapon pojatkin innostuneet. Sauna on vain tuossa käytössä, joten kiva, että käyttävät, Jonna Sahrakoski sanoo.
Seuraava polvikin on jo mukana perehtymässä palvaamisen saloihin. Matti Sikiöllä on mukana poikansa Lauri Taxell, ja Joonas Soikan Viljo on erityisesti pyytänyt isää varaamaan joululoman alkuun yövuoron, jotta pääsee mukaan hänkin.
– Tästä jää lapsillekin muistoja, Soikka sanoo.
– Ja päivällä on hauska katselle sitä koskikaraa tuossa joessa. Se on joka vuosi ollut, Antti Sikiö lisää vielä.
Ennen kuin lihat jätetään kypsymään, napataan vielä muutama kuva.
Jotta muistetaan, missäs kohtaa lauteilla se oma joulukinkku möllötteleekään.
Joonas Soikka, Jaska Sikiö, Matti Sikiö ja Pekka Rae sopivat vahtivuoroja saunalle. Kuva: Heli Rahkonen
Lauri Taxell ja Jaska Sikiö raottivat saunan ovea. Ilmoille tulvi savua. Kuva: Heli Rahkonen
Viimeisimmät kommentit