Taidegalleria Maitojunan täydentyvä näyttely 2022 on nyt täynnä, ilmoittaa galleria tiedotteessaan. Toukokuussa avautuneen näyttelyn alkutilannetta en ole nähnyt, en siis tiedä, paljonko töitä on tullut lisää, ja onko sillä lopultakaan väliä?
Galleria HOBOn nimellä runsas vuosi sitten aloittanut taiteen tyyssija vaihtoi sen pitäjien Ilmari Säävälän ja Henna Matanuskan mukaan nimensä, koska gallerian toiminta-ajatus vaihtui.
Koetan hakea uudelle nimelle perustetta ja taustaa vanhasta sanonnasta ”maitojunalla kotiin”, mutta Säävälä ja Matanuska eivät reagoi kysymykseen. Ehkä tämä sanonta on nuoremmalle polvelle ihan outo. Paras siis vain keskittyä töihin. Toukokuusta lähtien noin 200 ihmistä on käynyt niitä katsomassa.
Tässä näyttelyssä nimet eivät paina
Galleria sijaitsee asemanseudulla pitkään tyhjillään olleen pitsihuvilan alakerrassa, ja teoksia yhdistää luonnosmaisuus. Mikään muu niitä ei oikein yhdistäkään, sillä teosten aihepiiri on lavea kuin elämä itse. Koska Säävälän hakuun vastasi vain yksi taiteilija, hän joutui hankkimaan töitä näyttelyyn kaivamalla ne itse esiin taiteilijoiden työhuoneista.
Töitä on yli 200 kolmeltatoista tamperelaiselta ja helsinkiläiseltä ammatikseen taidetta tekevältä, mutta nimet eivät tässä näyttelyssä paina. Itse asiassa taiteilijat eivät välttämättä edes haluaisi nimiään mainittavan teostensa alla, koska seinät ovat täyttyneet keskeneräisistä töistä, puolivalmiista ideoista, raakileista ja toteutumattomista suunnitelmista. Signeeraamattomien, luonnosmaisten taideteosten luonnetta toivotaan siis arvioitavan vailla ajatusta tekijyydestä.
– Pikkuporvarilliset yksityisnäyttelyt ovat mennyttä aikaa. Taideteos eliönä on nyt in! Säävälä julistaa.
Hän linjaa töiden valintakriteerit muutamalla ranskalaisella viivalla. Teokset ovat jääneet viimeistelemättömiksi, koska niitä on työstetty vain niin pitkään kuin innoitusta on riittänyt. Teokset ovat orpoja, irrallisia, eikä tekijä tunnista niissä itseään, eivätkä ne näytä kaupallisilta tuotteilta. Onhan esittelypaikkakin voittoa tavoittelematon taidegalleria.
Taideteoksiksi yleisesti miellettyjä töitä on vähänlaisesti. Sitäkin enemmän seinillä on pieniä lippulappuja, hiilellä tai lyijykynällä sutaistuja. Jostakin pälkähtää päähän muistikuva koulun kuvistunneilta, rytätyistä harjoitelmista. Siis tästä ammattilainenkin työn aloittaa.
Maitojunan periaatteiden mukaisesti taiteilijat pysyttelivät viimeiseen asti nimettöminä, mutta nyt nimet vuotavat julki. Aika hedelmätöntä on kuitenkin alkaa miettiä, kenen työ tämä tai tuo on. Nyt puhuvat työt itse, eivät nimet.
Raanugraffiti, ripsiväriharjajalkainen otus ja jo kolmannet iltamat
Eteisessä tulijaa tervehtii muun muassa pari tuftattua työtä, joista toinen on tehty vanhalle raanulle ja katsottavaksi käännetty työn nurja puoli. Sitä Säävälä kutsuu raanugraffitiksi, ja tämä on poikkeuksellisesti signeerattukin. Korkealla seinällä on työ, johon on tuftaustekniikalla luotu ilmeikäs naisen pää.
Eteistilan suurin työ saa pari sanaa selitykseksi, ja sen jälkeen sitä katsookin jo ihan uusin silmin. Aluksi tekijä on hahmotellut siihen ihmisen hahmon. Sitten hän on sutinut maalia alastomaan kroppaansa ja törmännyt päin taulua. Värikkäät läikät kertovat, mikä osat vartalosta ovat kankaaseen koskeneet. Tekotapa oli siis performanssia, osa Toivolan kabareeiltamia. Olennaista ei tässä ollut alastomuus, sillä taiteilija säntäsi läpi näyttelytilan yllättäen ja arvaamatta ja poistui saman tien.
Eksymme välillä puhumaan Henna Matanuskan kanssa Toivolan kabareeiltamista, joita on tähän mennessä pidetty kahdet, kolmannet ovat edessä tulevana viikonloppuna. Ne pidetään talon salongissa pienissä puitteissa, ja ohjelma vaihtelee sirkuksesta muihin taidemuotoihin. Tällä kertaa mukana on Tuuti Touhusen runoteoksen julkaisu ja teemana minimalismi, jota vieraat voivat toteuttaa myös pukeutumalla.
Iltamat alkavat tosin jo viiden aikaan ja päätyvät kahdeksaan mennessä, sillä aikataulu on suunniteltu junien kulun mukaan. Näin vieraat pääsevät vielä palaamaan iltajunalla Tampereelle.
Takaisin taiteeseen. Suurimmassa näyttelyhuoneessa huomion saa ensiksi kierrätysmateriaalista koottu teos, jolla on eläimen hahmo. Sen jalat on rakennettu suorastaan nerokkaasti kuivuneista ripsiväriharjoista. Lisäarvoa tuo jalusta, joka on saatu lainaksi Purnusta. Vankka jalusta kantaisi vaikka minkä kiviveistoksen, nyt se nostaa katseen korkeudelle mielikuvitusta ruokkivan pikku otuksen.
Salaisia maalaussessioita korona-aikaan
Viereisessä pikkuhuoneessa on muutama aika roisikin työ, suorastaan pornahtavia tussitöitä. K18-kamaa, pääsee suustani, ja Säävälä kuittaa, että nuoret ovat taatusti nähneet kovempaakin netistä. Kukkahattutäti sisälläni huokaisee: niin varmaan.
Sen sijaan toisella seinällä olevat, karttojen palasille luonnostellut maalaukset pysäyttävät pitkäksi aikaa. Kerrassaan upeaa viivankäyttöä! Säävälä raottaa tekijyyden verhoa sen verran, että kertoo korona-aikaan pietarilaisten taiteilijoiden kokoontuneen salaisiin maalaussessioihin ja toimineen itse malleina toisilleen.
Henna Matanuska ei malta olla kommentoimatta pinnalla olevia asemanseudun kehittämissuunnitelmia. Hän on kuunnellut hieman huvittuneena julistuksia siitä, miten asemanseudusta tehdään taiteilijoiden ja taiteenteon tyyssija.
– Mikä on kaupungin rooli tämän tavoitteen toteuttamisessa, vai pitääkö taiteilijoiden ja kulttuuriväen tehdä asemanseudun elävöittämistä kokonaan omasta kukkarostaan, hän heittää.
Kun poistun, vaatteisiin jää kakluunien poltosta mukava vieno savunhaju. Monet työt puhuttelivat minua, osan ohitin ensisilmäyksen jälkeen. Menkää itse löytämään omat suosikkinne. Galleria on kuitenkin auki vain neljänä arkipäivänä viikossa iltapäivisin, ja se sulkeutuu lämmitysteknisistä syistä noin ensilumen aikaan.
Näyttelyn taiteilijat:
- Juuso Joutsi
- Henna Matanuska
- Tanja Merikoski
- Karkki Mäkelä
- Lauri Mäkimurto
- Elliina Peltoniemi
- Aino Säävälä
- Ilmari Säävälä
- Pietu Tamminen
- Paula Tella
- Alisa Volkova
- Mikko Ängeslevä
Tämän työn tekijä kuulemma jätti kesken, kun se alkoi näyttää liikaa kaverin tyylillä maalatulta. Ei siis jatkoon. 
Rujonkauniita ilmeitä, eleitä, tunnelmia. Mitähän reikäpään tekijä on halunnut työllään sanoa? Keskeneräisten töiden ideoiden oikein toivotaan lähtevän lentoon jonkun muun käsittelyssä. 
Miksiköhän tämä työ on jäänyt kesken? Sillä tuntuu kuitenkin olevan paljon sanottavaa. Jotenkin tilsamaista tyyliä, pääsee suustani. Ja toden totta, tämänkin tekijä kuulemma piirtää myös sarjakuvaa. 
Kuten muusikot, kuvataiteilijatkin harjoittelevat. Vai ovatko nämä sittenkään harjoitelmia? Suorastaan picassomaista tunnelmaa on tässä tussityössä. Ilmari Säävälä tutkii, millaista jälkeä taiteilijan törmäys teokseensa on saanut aikaan.
