Vilkas puheensorina ja haitarimusiikki täyttivät Setälän tienoon, kun ikäihmiset kokoontuivat sinne perinteiseen virkistyspäivään, jonka SPR:n Juupajoen osasto, Juupajoen Eläkkeensaajat ja kappeliseurakunta järjestivät.
– Laidasta laitaan on asioista juteltu, raportoidaan yhdestä pöydästä.
Raili Sario Kaarinasta on Juupajoen kesäasukkaita. Sarion kotitalo on Setälän lähellä, ja Setälässä hän on käynyt supistetun kansakoulun.
– Asuimme tuon Kuivajärven toisella puolen. Veneellä taikka ruuhella kuljettiin tuolta, kun keväällä järvi tulvi niin paljon, hän muistelee.
– Meitä oli kaksi samalla luokalla, ja alkuun koulua käytiin vain lauantaina ja maanantaina. Vain viimeinen vuosi ennen oppikoulua oltiin joka päivä. Täältä on mukavat muistot, hän kertoo.
Opinnot jatkuivat Orivedellä lukiossa. Lukiosta tie vei opiskelemaan Turkuun. Elämäntyönsä Sario teki sairaanhoitajana.
– Tänne Juupajoelle entiseen kotiinsa on aina tavattoman mukava tulla, kun meidät ulkopuoliset on otettu hyvin mukaan. Tuttuja tavataan torilla, keskiviikkoisin täällä Setälässä ja vielä teatterimatkoillakin.
Herkullista helmiryynivelliä
Sario ilahtuu kovasti päästessään juttusille Helka Heimon kanssa. He todellakin ovat lapsuudenajan tuttuja.
– Mää muistan, kun sää oot syntynyt, Heimo tokaisee Sariolle.
Helka Heimo kertoo, että hän oli alle kymmenenvuotiaana paimenena Setälässä yhden kesän.
– Silloin tämä ei ollut vielä koulu, vaan maatalo.
Heimon äiti puolestaan oli Setälän koulussa keittäjänä.
– Hän teki ihanaa helmiryynivelliä, hehkuttaa Raili Sario.
Puhe kääntyy 95-vuotiaan Helka Heimon ikään.
– Ei ikinä uskoisi, muut hämmästelevät.
– Kyllä sen jo näkee, Heimo nauraa.
Heimo vielä autoileekin, mutta on tällä kertaa tullut paikalle ystävän kyydissä. Ystävää odotellessaan hän kertoo ratkoneensa ristikkoa.
– 400 ristikon kirjan ratkoin ajat sitten.
Vieressä Irma Pilkottu huikkaa aloittavansa päivänsä sudokuilla.
– Ensimmäisenä aamulla ratkaistaan päivän sudokut.
”Joko nyt taas syödään?”
Ulkoa pihakeinusta tapaa huokailevia miehiä.
– Voi hyvänen aika, joko nyt taas syödään? Tarmo Siuro, Heino Manninen ja Tuomo Mäkelä kysyvät leikkisästi, kun saavat makkaran päälle muurinpohjalätyt suoraan keinuun tarjoiltuna.
– Täältä ei pääse pois kuin kierittelemällä, he epäilevät.
Ruuasta myös puhutaan, sillä 86-vuotias Tarmo Siuro uskoo, että monipuolinen ja terveellinen ruokavalio on hänen pitkän ikänsä ja hyvän terveytensä salaisuus.
– Syön paljon marjoja, hän kertoo.
– Turha myöskään liikaa murehtia asioita.
Koulua Koppelojärven ”lyseossa”
Koulumuisteloita käydään läpi myös tällä porukalla. Heino Manninen muutti paikkakunnalle Pohjanmaalta 6-vuotiaana.
– Minä sanon aina, että sitten ruvettiin käymään Koppelojärven lyseota.
Tuomo Mäkelä muistelee, että Lylyssä oli yli 130 oppilasta, kun hän aloitti siellä koulunkäynnin.
Tarmo Siuro kävi koulua Kopsamolla.
– Meitä oli 60 oppilasta siinäkin koulussa. Isoja perheitä oli siihen aikaan. Ei se koulu ole enää sellainen kuin silloin, kävin siellä tässä.
Siuro kertoo, että Kopsamon koulu toimi jatkosodan aikana koulutuskeskuksena.
– Näin ollen kävin ensimmäiset puoli vuotta koulua Kivelässä. Tämän jälkeen muutettiin koululle, kun sotilaat siirtyivät Suomelaan.
Vihta valmiina
Koulumuistelut keskeytyvät tärkeään kysymykseen, jonka käy esittämässä Juupajoen Eläkkeensaajien puheenjohtaja Pekka Kivimäki.
– Oletko sinä, Tarmo, tehnyt saunavihdan?
– Kyllä tein, Tarmo Siuro vastaa.
Saunavihta keskiviikon saunavuorolle Setälään kuuluu Siuron viikoittaisiin rutiineihin.
– Oikein vihtaksella väännän, hän kertoo.
– Me muut tehdään kumilenkillä, Manninen tokaisee.
Vihtaekspertti Siuro ei kuitenkaan tyrmää edes nippusiteen käyttöä.
– Sehän pistää käteen, Manninen epäilee.
– Vetää sen nurinpäin, niin se menee sinne sisäänpäin eikä pistä.
– Aina sitä viisastuu, Manninen kiittelee.
Muut meinaavat silti, ettei heidän vihdoillaan saa kuin hyvän tuoksun.
Vihtoja Siuro kertoo tehneensä lapsuudesta asti. Sillä ei ole väliä, onko käsillä hies- vai rauduskoivua.
– Kunhan nyt koivua on, pajusta saa hyvän kanssa, hän kertoo.
Tuomo Mäkelä kysyy Siurolta, onko tämä tehnyt riukuaitaa.
– Sehän on vähän sama taiteenlaji, Mäkelä jatkaa.
– Minulla on tontin vieressä 160 metriä riukuaitaa, oikein halkaistua, perinteisesti tehtyä, Siuro vastaa.
